Poems

Huoneen ikkunasta kuuluu hiljainen tuulen havina

Se on täynnä muistoja hienoista hetkistä,

lapsena sinun kanssasi täällä

Ne lukuisat hauskat leikit ja vanhanaikaiset sanontasi,

ne upeantuoksuiset ja maukkaat leivonnaisesi

Ymmärrän, että sinä olet nyt mummo poissa

Mutta et koskaan tuosta lipaston päällä olevasta kuvasta,

etkä sydämestäni

Kosketa, tunne ja eläydy

Juokse, hikoile ja hengästy

Mieti, kaipaa ja ikävöi

Sure, iloitse ja rakasta

Siksihän sinä olet täällä

Vastaa hymylläsi, vastaa silmiesi naurulla

tai vastaa heleällä naurahduksellasi

Kosketa kädelläsi, kosketa ajatuksellasi

tai kosketa kauniilla sanoillasi

Tunne mielelläsi, tunne sielullasi

tai tunne koko sydämelläsi

Olen sinun kokonaan

Toivoinko karua arkea?

Toivoinko hyytävää kylmyyttä, välinpitämättöyyttä tai itsekkyyttä?

Toivoinko loputonta surua, vihaa ja riitoja maailmaan?

Kuka niitä oikein toivoi?

Toivoin terveyttä, onnellisuutta ja suvaitsevaisuutta

Toivoin hyviä kavereita, iloisuutta ja paljon kauneutta maailmaan

Sain kaiken mitä tarvitsen

ja Sinä tiedät miten

Kävelimme pellon laitaa

kuiskailit mulle korvaan ja

hauskuutit jutuillas

Sun tuulessa hulmuavat hiuksesi

enkelimäiset kasvosi ja

sykkivät silmäsi nauroivat

Aurinko lämmitti polttavasti

silti pakahduin sun lämmöstäsi

En enää epäile miten selviän

yli kylmän ja yksinäisen talven

Kun sinun lämpösi on luonani

Vaikkakin vain muistoissa

Kuin pieni varissut puunlehti pihalla

jota tuuli kuljettaa minne sattuu

Olin ennen sitä

kun poimit minut ylös

tartuit minua kädestä

Ja kuljetit sydämeesi

Katson kauas horisonttiin, näkemättä lähellekään

Olen laiturilla ja odotan jotakin

Saapuvaksi

Kylmä viipyy ihollani, sade kasvoni kastelee

ja tuuli hiukseni sekoittaa

Mieltäni myllertää hiusteni lailla

ja kylmyys kalvaa myös ihon alla

Odotanko turhaan

Kaivaudu syvään rintaani kuin maan matonen

Tule luokseni nopeasti kuin auringonsäteet

Lennä kanssani kepeästi kuin pikkulintu

korkealle taivaalle tuulen mukana

Yhdessä haaveeni

Tuoksuasi hengitän

maistelen, miltei kosketan

Se tuoksu ei pois lähde

milloinkaan

Sydämestäni

Aamulla valonsäde kulkee kohti nopeasti

ja häikäisee

Se päästää yön tummista kahleista

ja täyttää sielunkin

Mahdollisuudella