The Oliver & Oscar show….

Viimeinen mahdollisuus tällä lomalla, ja taas mentiin ihan metsään….

24.8.2010 – 10:30 pm | oliver

On viimeisen lomapäivän aamu, kaksi kaunista koiraa, isäntä ja pitkospuut. siinä kaikki mitä voi toivoa. vielä laulaa jossain yksittäinen lintu ja tikka koputtaa runkoa tuolla jossain (vai olisiko karhulla fillarissa ketjut huonossa jamassa, ei voi tietää). no ehkä emme olisi tarvinneet niskaamme sitä niin raikasta ukkoskuuroa muuten ihan jees.

vielä on kuitenkin aikaa siihen kun kastumme ja nyt alkaa tuntua siltä että koirilla on jo aavistus minne mennään sillä ensin menee Oscar….

ja heti perään Oliver ja ihan kuin …

olisi kiire jonnekkin. vaikka metsässä meillä pitäisi olla aikaa? eikä aikaakaan kun koirat olivat menneet pari sataa metsiä edelle (kas kun tulla on se suuri juomakuppi) . Mikä on tämä juttu Leonbergistä ja vedestä? ei voi ymmärtää… aiemmat koiramme kun ei todellakaan ole olleet mitään uimareita. Tässä ei ehdi sanoa edes Persialaisshaahien hienoa kotikissaa kun tilanne on jo tämä.

Ei meitä haittaa vaikka sataa vettä, ei ollenkaan me kastutaan muutenkin. ja mikäs siinä antaa heidän kuluttaa energiaa sillä tuosta näyttävät nauttivan täysin siemauksin. lopulta kaikki me kastuimme (koirat järvessa ja isäntä ihan vaan hirveessä kesäkuurossa. autolle oli reilu kilsa ja ihan hirvee hinku puun alle eio ukkosella ollut (vaikkakin on tuolla metsääs puita joihin iskeä mutta meikäläisen tuurilla ….ja koska meillä meni tämä reissu kosteahkoksi nii seuraavan päivän saldo olikin kuivempaa tavaraa. harjouittelimme silloin luoksetulemista ja koirien väsyttämistä paikallisen motocrosmontun suunnalla ja oli hiekkaa ja sitten hiukan lisää hiekkaa ja sit noita kiviä, voi että-

Välillä etsittiin noita kaksilahkeisia ja hyvinhän ne tuntuvat löytyvän vaikka välillä mentiinkin hetkeksi hiukan ohi. mutta sitten ne taas juoksetti meitä niiden välillä.

Vanhakin vielä jaksaa kun syötti vaan on riittävän maukas, tuumaa oliver eikä malta pitää tassuja maassa. kovaa menos sorateillä ihan kuin olis jyväskylän rallipolut siirtyneet vantaalle asti. Mahdotonta menoa… ihan kuin sepi kumpulainen aikoinaan lauloi. ei ole tässäkään kavereilla montaa kiinnekohtaa ( kaksi koiraa, kahdeksan tassua, ja vain yksi on maassa)

hiekkaa , soraa ja pikkukiveä ilmassa ja sitten on taas se aika kun ne täytyy koiranpainolla painaa takaisin maahan. onko pakko jos ei enää jaksa?

ja jos oli puhki isompi sankari niin samaa voi sanoa tästä pikku koirastakin.

Hei mulla on kuono täynnä hiekkaa ja muuta ja sen lisäksi mä en kyllä liiku tuntiin tästä minnekkään.pieni lepo ja taas jaksaa kulkea kuitenkin hiukkasen eteenpäin ainakin paremmille metsästysmaille, ei kun siis makuu mestoille piti sanomani. nyt kelpaa köllötellä kun on sammalata alla ja kanerva tyynynä. onneksi täällä ei ole kännykkää tällä kanervalla vois muuten tulla jonkunkin verran tuhmia viestejä öisin…

Hei mä oon kanerva, Oscar kanerva ja mulla on lupa makoilla, vaikka matkoilla jos siltä tuntuu. Ai no sitten mä oon toi koivu saku , äh eikun Oliver koivu. se suuri Leopallo legenda ja multa irtoo syöttökuninkuus koska vaan , koskas me muuten syödään?

Äläkä kuule käy mulle sillä muuten mun täytyy syödä sut ihan vaan noin niikuin huikopalana ja täsän suuhun kyllä mahtuu katsovaikka ei oo reikiä muitakun tuo karmaisevan musta ja ahnas nielu, hahaaa..

Ja kuten kaikissa tarinoissa niin tässäkin on opetus. siihen liittyy yki niin tylsä kysymmys mukaan. Miksi muuten me ollaan niin usein ulkona peuhaamassa kunkakki kuvatkin on sieltä ? vastaus on niin yksi selitteinen ja helppo kuten olen jo muutaman kerran kertonut korsosta löytyy CSI , ja mietn käy kun ei pääse lenkille? sen voi pari “pientä ” Leonpentua teille visuaalisesti näyttää….

Seuraus ja sen syy…..

Vain ja ainoastaan…

Pelkästään ….

Tästä syystä…

ensin meni tämä ja seuraavana päivänä tuo tuosta penkiltä vierestä. voiko siis joku kertoa voiko koirista tulla kirurgeja? ei tuo enää kaukaa liippaa ja nyt ei enää edes naurata ( ) eihän , hei älkää tirskuko, hei come on nyt vakavalla naamalla ….

Nähdään taas ….

Luokassa koiramaisuuksia | 1 Kommentti »

Lomaterkkuja…

14.8.2010 – 3:40 pm | oliver

Se on Oscar ja Oliver tässä hei. Siinä sivussa kun teemme näitä mallin hommia nii vietämme vähän lomaa sivussa. tälläkertaa raporttimme aihe on mummola visiittimme. käytimme puolipilvisen lomapäivämme hyöyttömästi ja jätimme metsälenkin väliin ja menimme samoilemaan “mummonmökin” pihaa ja sen lähistöä.

Hei tuus Oliver leikkiin mun kaa…

Se olikin vauhdikasta menoa pitkin poikin pihaa ja lepikkoa. siinä kysyttiin nestetasapainoa ja lämmönkestoa. koko homma imikin mehut näistä meidän kavereistakin kokonaan. sitä ennen kuitenkin ehti yksi vanha mainos mieleen. eli kuten siinä sanottiin….

Aina kun mä maitoo juon, mä muistan…..

…sut ja hetken tuon, kun mulle sanoit näkemiin. lähdit maalta kaupunkiin………..

kerroit että vielä tavataan ,laitat maitoa tulemaaaaaaann…….

Hei AUTS en mä noin huono laulaja voi olla. APUUUVA , Apuuva tuo yrittää näyttää kuinka voin syödä pääni , hei kuuleeko kukaan. no en laula, hyvä on en laula enää..oli miten oli maito on ihan hyvää ja jälkkäriksi vedänkin tuon oliverin safkat. katotaan kuinka turpa sitteen pannaan.

ootas rontti kun mä saan sut kiinni niin näät närhen munat ja niiisssä ei ole paljon kertomista kuten ei sinussakaan kun oliver the great saavuttaa sinut…

Lopulta kaikki hyvin ja rauhallista (veto pois ) ja oliverkin uskaltaa nukkua (toinen silmä auki huom.)

kotona meillä oli pari reporankaaa karvalankamattoa jotka ei paljon enää liikkuneet illalla.Lopuksi vielä pikku vertailu, makuupaikan sijainnisssa noin 7 metriä heittoa mutta aikaa kulunut kuvien välillä vuosi ja puolitoista kuukautta. koira kuitenkin sama, eli kuinka Leonbergi muutuu vuodessa.

Oliver kesä 2009:

Ja Oliver kesä 2010 :

Kuka siis tarvitsee enää suurta muodonmuutosta?

Sellaine päivä meillä ja kun tapahtuu lisää olette varmasti taas osa viestiketjua. terkkuja tutuille…. heippa!

Luokassa koiramaisuuksia | 1 Kommentti »

Belunan voima kolmikko ,eli kuinkas tässä näin kävi? pilkettä silmäkulmassa

10.8.2010 – 9:14 pm | oliver

Tänään tähtipäiväkirjan 20647 päivänä aluksemme laskeutui moikkaamaan karvalaidunplaneetan alkukantaisia asukkeja (koska ne muuten on läheistä sukua meille) eli menimme tapaamaan häntää tai siis hännnän omistajaa eli “häntä” ……

“Hei törppö, osaat lentää tähtienvälistä risteilijää muttet osaa zoomata yhtä kuvaa…” mistään tästä galaksista ei saa luotettavaa halpatyövoimaa enää nykyisin ja tätä edes virolaiset ei osaa… Lähemmäksi ja sassiin kiitos…

Hei laita nyt edes säälistä lisää sitä zoomia ,perskuta rallaa.. ja vähän äkkiä … kiitos…

No nyt rupee kolmisilmäinen Zorbiootinderkin näkemään mistä on kysymmys. eli kuvassa on vierailumme syy (ja vinkkinä se ei ole oliver vaan ..) Dico ! tuo niin hieno Leonbergin “pentu” hyvinkäältä. järjestimme siis triplatreffit hyvinkäälle veljesten ja ei niin veljesten (Oscar ) kanssa . ja tokihan veljekset tunsivat vielä toisensa vaikka molemmat kovapäät eivät antaneet toiselle yliotetta alistumisen suhteen. yritystä ja murinaa kyllä oli ja pari pienempää nujakkaakin. keräilimme irtosilmiä ja muita jäseniä pitkin pihaa yhteen oton jälkeen… vitsi , vitsi… nätistihän pojat olivat kokonaisuutena. Jälleen näkemisen riemulla ei ollut (meinasin kirjoittaa olut, ??? miksikähän?) rajaa.. meno oli niin vauhdikasta ettei meinannut taas kuvaajan vauhti riittää. mutta tässä kuitenkin muutama kuva

Moi mä oon oliver, ai sä muistat mut , ja toi toinen karvakasa on Oscar. Se on vähän niin kuin pentu, ja veli mulle, vaikka ei tietenkään samalla tavalla kuin sinä mutta noin vertauskuvallisesti. ai et tunne vai ? no ei se mitään annetaan sen pyörii tossa jaloissa ja hukataan se tonne pellolle sitten myöhemmin jooko? Ja nyt se veljellinen ISOHALI ihan kuten silloin pentuna sovittiin …

Jees just tätä mä tarkoitin. hei varo nyt se tulee … otetaan pikkuriehat tähän väliin… Okey Oscar Ollaan Olevinaan Oikeesti Oudosti Oliver & Oscar… hei kaikki sanat edellisessä lauseessa alkoi oolla. siistii…Ja ei kun menoksi

Hännät ja korvat ilmassa. Kaikk yhes koos Yksin, kaksin, kolin, nelin…Tuu sä sieltä takaa ja yllätäse kun mä harhautan sitä edestä..

Hei Oscar!!! vaikka mä sanoin että tuu sieltä takaa, niin pojat EI tee noin toisille pojille ainkaan suomen puolella Ruotsalaisista liikkuu kyllä villejä huhuja mut niistä mä en tiedä…Hei Oscar ei , mä sanoin kun mä saan parisataa luuta niin mä vien sut kyllä kenneliin niin saat siellä jonkun maksullisen nartun, niin opit mitä sillä vehkeellä tehdään. lopeta nyt mä sanoin! mutta Oscar sen kun jatkoi ja jatkoi…

Nyt kun me ollaan kahden, katso mua syvälle silmiin ja hei please alistu mulle nyt edes pikkusen…ai ei taas käy no koska sitten ?

Nyt kun teillä on toi juttu kesken niin mä vetäsen ihan vähän tätä tässä samalla viikseen…. Oscar !!! suksi kuuseen ja heti. Ai miten niin kuuseen justhan noi jutteli että nää on haapoja joita tässä kasvaa sinä oi näsäviisas “veljeni”. (hih hii, ehdimpäs jos oon oikeen nopee)

Meillä on kuule vuoden verran kuulumisia vaihdettavana joten piss of tai jotain palataan asiaan helmikuussa tai jotain.. nää on kato aikuisten juttuja. ei pennut ymmärrä (aavistuksen ihmismäistä meininkiä , kirjoittajan huom,). Mites sulla broidi on mennyt? Ja mennyt oli ihan hienosti, niin hieno nuorimies Oliverin veljestä Dicosta oli tullut. ihan kuten Arjakin kirjoitti. Melkein ovat kuin kaksi marjaa (tai eskoa , miehiä kun ovat) niin näkyy samat geenit kavereilla olevan. Kerrassaan hieno reissu ja kiitos kun saimme käydä kylässä. ja uskokaa tai älkää meillä oli Oscarin takia hiukka monta kertaa nauru herkässä kun se alvariinsa yritti päästä “pukille” ja joskus meni pukki alta niin pökkiminen jatkui pihanurtsilla ihan vaan yksikseen.

Veljekset kuin ilvekset (pienen pieni sävyero mutta muuten)

ja kuten niin monasti muulloinkin tulee sekin hetki päivästä kun pitää lähteä pois, kotia kohti.mutta vielä on aikaa pikku telmintään pihanurmella, mutta mitä hittoa ? eikö tuo Oscar nyt jo lopeta?

Sä et kyllä enää ikinä pääse ihmisten ilmoille. Mitä mahtaa tuo armas leonbergi Dico miettiä? kuinka tässä näin kävi? ja tuo mun korvassa ei taatusti ole pumpulipuikko? Jeesaa nyt veliseni ja vie tuo “panokone” nyt äkkii takas kotiisi ja huh huh sääliks käy sua jos tuo on aina tuollainen..no hyvä , onneksi ei oo mulla menis kyllä hermo. Tuuttehan taas käymään kun tuo oppii käyttäytymään, sitä odotellessa…

Älä käsitä väärin mä vaan en jaksa tulla tän kauemmas saattamaan, nää teidän vierailut kun on rankkoja ja tää nurmikko on niin pehmee, nähdään taas veikkaseni. Moi moi…Ja niin lähti karavaani kohti vantaata pieniruokaisella perhevankkurilla ja kun kotiin päästiiin niin meno oli jokseenkin rauhallisempaa tähän malliin.

Kaksi leonbergiä varrella virran ei kun edessä hellan (väärin taas, edessä jääkaapin) lempipaikallaan ja ihan puhki…ei jaksa nousta ei sitten millään. odotellaan vaan safkan tippumista tässä ihan rauhassa. näin…

nyt on aika lopetalla taasen sillä kello on jo monta ja myös meitä väsyttelee hiukan …

kirjuri kiittää keikasta ja jättää teidät sulattelemaan blogia ja sitä saiko Oscar lopulta palan piparia vai eikö?

tulevaisuus näyttää….

Luokassa koiramaisuuksia | 2 Kommenttia »

Kesäterveiset, Belunan Bikku Bennulta, ja Doiselta vähän isompi dodoiselta.Eli tässä tulee: Leonbelgit ilman “r: ää” yhdistys nimeltä Lantaleijonat Ly.

4.8.2010 – 10:47 pm | oliver

Oli kesä oli mopo oli kesä mopo… tai jotain sitä rataa…moottori laukesi ja taas juttu lähtee käyntiin. onneksi on lomat sillä tuo työ, tuo työ , syö miestä ja naista ihan kamalasti- ja nyt olemme lomalla, KAIKKI.

Ja jos joku ei enää meitä muista niin tässä on Oliver ja Oscar ne hulvattomat Leonbergit jotka vain menee ja menee kuin duracell puput näistä ei virta lopu.

Meillä on loma ja ihmiset käy töissä. meillä on tylsää ja ihmisillä hirvee kiire…Mutta nythän ne on kotona kokopäivät? mistä nyt tuulee ? ai mennään vai no totta kai ja heti johan tätä hellettä on kärsittykin. nyt meillä alkaa meitin ihka oma Baywatch jakso eli koirat rannalla. season one uusinnat alkaa tällä mainoksettomalla kanavalla ja pääosia esittää kaksi upeaa, karvaista, muodokasta, uljasta ja äärimmäisen liikkuvaa leonbergiä. ensimmäinen lomapäivä vietettiin pienehkö kaupunkilenkki tehden Tikkurilassa ja sielläkin oli vettä tuossa koskessa ja sinne olisi tehnyt niin mieli vaikkei laskettukkan kun se kuulemma on niin likaista (käy silti meille)tuo vesi ja siellä voi olla vaikka lasiakin. se liikuttaa jo tätäkin kaksikkoa ei lasin siruja kiitos. Seuraavan suunnan saimme sitten seuraavana päivänä Tuusulasta, siellä on tuo juomakuppi nimeltä rusutjärvi. käy meille ei nimi lammikkoa pahenna.Eli tässä nämä Rantaleijonat mallia 2010:

Oliver the rantavahti ja ,

Oscar ei ihan niin “ihku” vedestä. olemme kuitenkin nähneet jo kuinka osacar ui ja todistettavasti sekin osaa sen mutta muuten menee kyllä ihan kahluu pohjalla kaverin toiminta. emme kuitenkaan ole mitenkään ahdistelleet veden kanssa. menköön kun itse tahtoo, parempi varmaan niin ..Rannalata löytyy kaiken laisia juttuja ja keppejä joita oliverin mielestä pitää heitellä sille mutta sama vanha suuruuden hulluus tuppaa joskus aina kurkistelemaan nurkan takaa kun kaveri haluaa että sille heitellään keppejä. kuten tämä, itse kutsuisin tätä jo pölkyksi….

mutta onneksi rannalla voi tehdä kaikkea muutakin ja siellä on myös pienempiä “tikkuja” joilla voi leikkiä. Ja tämän kokoluokka on jo siedettävä. Tässä kuvassa onkin sitten jo sitä Baywatch meininkiä ihan riittävästi.

kavereilla olikin sitten sen verran virtaa että kuvanjälkeeen juostiinkin sitten suoraan läheiselle uimarannalle (jossa koirat tietty kiellettyjä ) niin että saatiin tuohon hupsuun omistajaporukkkaankin sitten vauhtia niin että hiki tuli ehdimme ottaa erän jopa lentopalloa “uusien kaverien” kanssa jotka kyllä hiukan näyttivät yllättyneen kun metsästä putkati äkkiarvaamatta pari liki karhun kokoista koiran körilästä, mutta ihan sulassa sovussa erottiin vaikka varmaan vähän säikytimmekin ne. no äkkiä pois uimarannalta ja takaisin omalle osiollemme. ja vielä oltiin hetki ennen kuin matka kohti kotia alkoi taas (boring….). ensin vähän uitiin ja kastuttiin…

ja sitten tietysti viel ravisteltiin….kyllä se oscarkin osaa…

ja vielä mentiin kerran piiloon, etsi kuvasta leonbergi? se on pitkällisen evoluution tulos että pikku koira sopeutuu metsämaisemaan näin hyvin

Ja jos kerran Osacar piiloutuu niin saman tekee tietysti myös Oliver, liekkö piilo niin hyvä kuin Osacrilla mutta ei paha tämäkään…

kotona jälleen ja nyt on aika juhlia jäätelön kera kun Oscar tuo aamujemme yllättäjä saa mittariin täydet puolivuosisataa… äh se vaan on tuntunut niin pitkältä… puoli vuotta tietenkin:onnea Oscar ja puolivuotis nakki hamppari tulossa…lisään kuvaan siitä myöhemmin se on tippunut jonnekin matkalle tässä kuvan siirto operatzionessa.

No tänään (koska koiramme ovat meille tärkeitä) kävimme viime kesäisellä oliverin juomakupilla eli kehumassamme fiskträskin ruotsinkielisellä vesialtaalla. ja vauhti oli taas sen mukaista kun menomatkalla saimme nauttia seisovasta metsä ilmasta joka oli kuin sademetsästä suoraan niin hiostava kuuma ja seisova. järven vesi oli laskenut reilun puolimetriä keväästä ja pääsimme kahlaamaan entistä syvemmälle. ja kun vesimassat näyttäytyivät metsän läpi ei enää koiruksiamme pidätellyt mikään, järvi kutsuu ja me kuunnellaan….

Näin me käveltiin suoraan tänne jontkaan, isot ja pienet koirat sulassa sovussa ja pettymys on suuri kun täällä onkin yhtä lämmin kuin tuo ilma mutta kivaa on kuitenkin. mä meen tänne istuun ainaskin tuutsä mukaan ?

Ai sä tulit? mä meinasin kyllä tota oscaria. Mutta me voidaan leikkiä leikkiä että uit karkuun ja mä uin sut kiinni ja vedän sun vaatteet pois … Ja näin tapahtuikin uitiin ja oliver ui aina perään ja aina raaputteli milloin housuja ja milloin toppeja pois(lievä perverssi) .Oliver olisi varmaan loistava vepe-koira . täytyy tarkkailla tilannetta ja katsella löytyykö siihen vielä jostain aikaa.. mutta osa oliverin elämää on vesi, siitä ei pääse mihinkään. Ja niin onnelliselta hän näyttää näillä järvikeikoilla.

Hei mä pelastin tän kepin hukkumasta autatko elvyttämään sen ?

Tuu vaan tässä yltää jalat vielä ihan hyvin pohjaan. ei hätää mä näytän….

Mennään ihan rohkeesti yhdessä ja näytetään tolle kuvaajalle kuinka käy kun ei anna leolle herkkuja ….. tää kuvaaja ei nyt tajuu olevansa väärällä puolella rantaa.. mut kohta tajuaa…. no niiin nyt herkut tänne tai jäät sinne loppupäiväksi…

Hei kaverit eiks me voida sopia tätä jotenkin ? hei come on? tää on mun leipä ja … hei äläpä työnnä oliver hei..? no okei ,okei saatte tän leivän pääsenhän rannalle joohan ? hei miksi sä katot noin ? ahdinko josta ei voi kuivana selvitä sata kiloa koiraa sinun ja rannan välissä , opittiinko tästä siis jotain (sen lisäksi että rantakivet on pirun liukkaita). no rauha maassa ja lihapullat loppu koirukset ui vieläkin ja hauska päivä kaiken kaikkiaan .

vielä kerran kuva märästä koirasta nimeltä Oscar. hän näytti jo hiukan väsyneeltä tässä kohtaa joten matka kotiin saatta olla ajankohtainen. ja ihan yhtä märkä Oliver…

kotimatkalla meinaa puhti loppua itse kultakin mutta onneksi meitä vahdittiin että kaikki pysyy mukana kotiin asti että sellaista kuuluu juuri nyt Oscarin ja Oliverin laumalle ja olen varma että kuulette meistä taas pian kun loma järjestelyt etenevät ja eiköhän siihen mahdu hiukan terkkuja myös belunan suuntaan toivomme ainakin niin ….lämpötila kun näyttää hiukan kotuullisemmalta lähiviikkoina… kiitos seurastanne oliver ja oscar kuittaavat hyvää yötä ja huomenta..

Luokassa koiramaisuuksia | 3 Kommenttia »

kesä ja kesä kiireet… eli kuinkas meillä sujuu?

4.7.2010 – 11:56 pm | oliver

On vierinyt tovi siitä kun olemme ollet blogia päivittämässä, anteeksi sitä. meille on vaan niin ollut kiirus sillon kun kaksilahkeiset on olleet kotona. on oltu ulkona, metsässä,aukealla,kankaalla, pihalla ja vaikka missä. viikkoa enne juhannusta meillä oli kokontumisajo kaveriemme kanssa kalliolenkillä.

Viimeksi kun käytiin tässä täällä oli vettä, nyt se on pöllitty tai jotain….

mukana olimme me ja kaverimme

Oscar ja Oliver (jos nyt jollekkin ei vielä ole selvinnyt tämä pikku seikka)…ja

sekä Tsinkkari ja Rafalsky…

Nain oli pikkumetsä ihan täynnä koiraa ja taas oli hirmuhauskaa kunhan ensin oli selvitetty kuka liidaa tätä jenggiä… no se on ihan tavallista … kaunis, lämmin päivä , ystävät ja metsä koiralle riittää ne. eikö riitäkin?

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten juhannus ja juhannukseen kuuluu aurinko, metsä ja eväät (koirille täytyy saada nuotio makkaraa..) Opimme myös sen mikä on ahti….vai oliko se ahven….

Ahti….ei kun taitaakin olla oliver joka tekee ahvenenpesässä istumisen suomen ennätystä…

Tai ainakin opimme mitä on ahvenet. aika nopeita ja maistuu oudolle ehkä hiukan piikkinen sivumaku. muuten ihan kivoja leluja. miksi ne asuu tuolla vedessä? eikö kukaan ole kertonut että niiden sohva kastuu aika pahasti ja pikkusen on vaikee keittää aamukahvia.

Tässä kulkee raja siinä kuinka syvälle Osacar haluaa tulla. Thats it….

meni tunti ja toinenkin (kolmas ja neljäs) ja kun lähdön aika koitti kysymmys oli vain että,

Eihän me vielä lähdetä? eihän? Tää vesi kun on niin kivaa.. ollaan vielä tunti joohan?

Mutta kuten niin monasti meille muillekin lähtö tuli ja metsä jäi järvineen kullattuihin muistoihin juhannuksena jolloin vettä riitti ja yksikään koira ei hukkunut alkoholin vaikutuksen alaisena. meni yksi työntäyteinen viikko ja ja tuli viikonloppu ja sunnuntaiksi oli luvassa extrahupia sillä meille oli varattu yllätys ja sen yllätyksen nimi oli Beluna….matka kohti alkulähteitä alkoi (taas) aikaisin aaamulla nokka kohti Lietoa. mikä muuten on zoolandia me olisimme niin mielellämme käyneet siellä jos nuo huhut pitävät paikkaansa. kun Pääsimme perille olikin Arja jo odottelemassa meitä Harryn kanssa pihalla, ja voih heti kamera kädessä… Me ei olla filmitähtiä ihan tavallisia loistavia Leonbergejä vaan-meistä on jo jälkipolville hirvee määrä kuvia varmaan konta se arjan mainitsema puolimiljoooooooonaa.

Häjyt Vantaalta tuloo… pitäkää naisistanne kiinni …….pahat pojat pääkaupunkiseudulta saivat ihan uuden vaihteen päälle pitkän automatkan jälkeen siinä lentää risut ja hevoskastanjan siemenet.

Eli siis mitä se oikein meinaa ? no sitä että me ollaan poikia ja teillä on vaan tyttöjä, eli luonto se poikaparan ahdinkoon ajaa.. ja aina teidän naisten kanssa, kuinkas muuten. toki me äitejämme kunnioitamme älkää käsittäkö väärin mutta kun täällä on niin monta muuta mutru suuta. Ensin kiusallaankin Oliver kävi kiusaamassa tarhassa olevia belunalaisia ihan vaan sipsuttelemalla tarhan ohi (hitaasti) ja riittävän monta kertaa ja jos ne ei huomannneet aina voi haukahtaa niin saamme polemiikkia aikaiseksi.

Tähän juttuuun on koira haudattuna. ihan varmasti on ei nuo muuten meitä olis tänne tuoneet..meillekin tällainen oma amme tai kilpikonna mikä se nyt sitten on , tai molemmille oikeastaan ihan oma eiks niin?.ai miten niin nuo muut koirat..ai meet vai ? ja mitäs minä sillä aikaa teen ? hei Oliver ? hei venttaa vähän … Oliver…..Oliver….Mutta oliver oli jo mennyt sillä sillä taisi olla henkilökohtainen intressi eräääseen tiettyyn asiaan. tarhassa olleet juoksuiset tyttäret ei kiinnostaneet mutta…

Hei Milana mulla ois yks pikku juttu…

Anna mä kuiskaan sen sulle, jooko?……

Anna nyt vaan yks pikku juttu. nosta korvaa niin kuiskaan sen sulle, ok no mä kerron….

sä oot niin ihana….Ai miten niin väärä pää? ai niinpäs onkin. no voihan pojat vähän erehtyä kun ne ei tiedä tytöjen korvan sijaintia, voihan?

Outo juttu mutta melkein olisi voinut luulla että Oliver herra olisi ollut jotenkin ihastunut Milana neitiin, voi olla että erehdyn mutta jotain sähköä siinä oli…ja Oliverhan ei tyttöjen perässä tosiaankaan juokse…

Olen aika varma asiasta ei juokse …..

ei todellakaan juokse, eihän?????

ei oo ennekään juossut ei kai se nytkään?

huh no kai se on uskottava juoksee se. No Milana on hieno neiti ja osaa pitää huolen itsestään…se että ymmärtääkö tyhmät pojat kerralla tai edes kahdellatoista onkin sitten toinen juttu.

onneksi leikkin osallistui lopulta monta muutakin karvanaamaa. välillä sorruttiin maaston haasteisiin

Liekkö liukumiina vai muutenko liukas pohja kun meinaa mennä hiukan nurin koko kööri. koko tuon nelisen tuntia Oliverin duracellit kesti. ei hetkeäkään paikallaan kommentti tuli varmaan todistettua belunan poppoolle myös. ei sillä sillä hauskaa varmasti oli kaikilla osapuolilla. ja meno oli sen mukaista.kameratkin räpsyivät kuin oscar gaalassa konsanaan ja arja olikin sitten nopeampi blogin päivittäjä.

kuvassa kolme koiraa ja vain yksi irtopää….

Karvasolmu à la Leonbergit…

Äippä höykyttää siskoa ja oliver tahtoo mukaan, tää on kivaa…

“Heippa mä oon oliver ja sä babe oot mun …. oothan?” vekkulia meininkiä tuo koirien tuohu näin ihmissilmin vaikka painotus olikin Oliverin vahtimisella ehti Oscar pitää ihan omaa kivaa sisko Biancan kanssa ja Pilven joka ilmeisesti on ainut koira jonka tiedän jolla on puolipäivää tassut taivasta kohti.

Kuten niin monesti ihmistenkin maailmassa. tässä kohtaa oliverille koittaa todellisuus ja sen on saatava tietää muutama fakta elämästä…

Kuule Oliver tiedän että tuolla jossain on vielä joskus joku ihan vaan oliveria varten ja siinä ei auta tuo anova katse, olet todella söpö poika mutta …hellyyttä on oliverin siis odotettava vielä. syytä siis selventää pääkoppaa ja mennä kylmään suihkuun ei kun kylpyyn se kun poistaa liian innokkuuden tehokkaasti.

eikä muutenkaan viilentä kylpy haittaa … mitä noi huutaa? ai märkä koira ja auto? äh meni jo ja lupaan olla hiljaa autossa en valita yhtään vaikka oon märkä.

Kummalla meistä on pitempi kieli? taas on tehty blogia kieliposkella ja hiukan arveluttavalla maulla mutta kiitos Arja ja lauma kun saimme vierailla luonanne ja kuluttaa lämmintä päivää kaverien kanssa ja tavata noita aina niin mukavia karvaisia kamujamme isoimmasta pienimpään, niin pilvi tämä tarkoittaa myös sinua. kivaa oli ja täyttyy ottaa uusiksi…

vielä yks läksiäishali Milanalle ja koti matkalle, ai niin mutta mehän tässä mennäänkin, no kuitenkin hali hali….

maailama on täynnä ihmeellisä asioita ja vaikka kaikki oli jo nähty niin vielä on aikaa yhteen outoon kuvaan jonka voisi otsikoida näin:

kuka kuvan koirista söi sen hehkulampun?

outo kuva, todella outo. ottaen huomioon ettei sitä käsitelty mitenkään… ei osaa selittää… ehkä toisilla vain on se sisäinen valo..

kuitenkin matkamme vei vielä yhteen paikkaan kotimatkalla ja siellä oli ihan oma riehumisensa ja nyt olemme viissampia sillä tiedämme etttä oliverin akku kestää lataamatta n. kahdeksan tuntia sitten on veto pois. totaalisen pois. ihan kuin ihmisetkin puolilitraa kirkasta ja kaksi grillimakkaraa myöhemmin sammuttiin nurmikolle.

näin naatti oltiin ja kieltämättä jotain yhteistä porukalla helsingin puistoissa ja tällä kuvalla( vain takki puuttuu) , ja eikun laturi seinään ja taas mennään kohti uusia seikkailuja ja ennen kuin ollaan seuraavissa seikkailuissa ehditään vielä kastua kokonaan pihalla. kiitos sille joka keksi sadettimen.

ja nyt näkemään märkiä unia kaikki. Oliver ja oscar kuittaa ja mennee yöpuulle ….

kauniita unia kaikille ja nähdään taas….

Heippa….. ystävät….. ja vieraat

yks lammas , kaks lammasta, kolme lammasta ,neljääääh lammmaasttsaa , viiisssssssssssszzzzzzzz………..

Luokassa koiramaisuuksia | 2 Kommenttia »

Kuuma läikkä taivaalla, kuumaläikkä täällä ja koko ajan on vesisade päällä.

14.6.2010 – 3:20 pm | oliver

niin on aika pikku koiriemme viikko lärpäkkeen.

tää on mun keppi, kuono irti!

meillä on ihan kivaa Oliverin kanssa, olemme pitäneet huolen omaltaosaltamme siitä että meillä siivotaan tarpeeksi ja usein. mikään ei voita kunnon paperin tai pehmon silppuamista (voih taas) ja aina ne siivotaan pois kuin joku automaattí. lisäksi voimme rinta rottingilla sanoa että satasen aurinko lasit maistuu ihan hirveen paljon paremmalle kuin marketista ostetut kympin lärpäkkeet.. oman lisänsä makumaailmaamme on tehnyt myös korvakuumemittari, kamera/kotelo, sweitsin armeijan linkkari, sandaali ja kengät, sekä joukko kaikenlaista sekalaista mitä nyt on kiinni saatu. on kuulunut pari kertaa sellaista manausta että me on Oliverin kanssa naureskeltu kippurassa itsemmme hengiltä kun tyhmeliinit on jättäneet tavaransa ihan silleen meille ihan tyrkylle pöydän perälle. Ja eikö mukaan kukaan ole sanonut että Leonbergit on nokkelia (ja nopeita = fast and furious) . Ihan omaa syytä ei niistä oltu erikseen sanottu mitä ei saa ottaa ja mehän ihan mielellämme teemme koti käyntejä, mitäs muuten teillä olis pöydällä ? ai, saadaanko me tulla kylään?

häh hää nyt mulla onkin isompi….

Tilanteet muuttuu. Aiemmin kaikki on saanut olla rauhassa ja nyt viikossa kaikki se ihanuus on ohi. No kaippa se johtuu Oscarin hampaista ajattelimme kunnes havahduimme todellisuuteen ja eihän Oscar yllä pöydälle (?) eli ihanus nimeltä Oliver on saanut jonkun tartunnan (oi, apuuva !) olisiko jollain jotain lääkettä tuohon yleiseen pahantekoon? Vai tuntuuko oliverista että se on jäänyt jotenkin vähemmälle, ei voi tietää.. no Täytynee tehdä Oliverin kanssa nyt viikonloppuna jotain isojen poikien juttuja (niinpä ja sataa koko viikonlopun) ehkä se sitten taas muistaa että me välitämme tästä perheenjäsennestämmekin tosi paljon. Kuten tietty myös Oscaristakin (sekä tietty myös vaimostani ja kaikista lapsistamme, sekä …. nyt iski dementia kohtaus justiinsa . ai niin ja minusta “iroonisella äänellä”)

MR. Märkä t-paita 2010

muuten elämä sujuu ehkä liiankin tylsillä raiteilla ihan samaa rataa päivästä toiseen . Ulos ja sisään, töihin ja kotiin. Pitänee kasvatta pidemmät karvat ja ruveta koirukseksi niin ei tarvi mennä työhön, mutta teoriassa on aukko , kuka ottaa näin ruman koiran kun ei kelpaa edes eestin löytökoirataloon? No ei surra viimetalven lumia.. eikä minun pärstäni liity mitenkään koiriin eikä niiden blogiin ( huh , teidän onneksenne).

Piti taas olla ulkoilun täyteinen viikonloppu mutta taivaalta sataa nestemäistä “lunta” ja loppua ei näy. ei silleen etteikö koirat pääse siis ulos mutta kyllä tuo pisimmät lenkkihalut karsii kummasti. ei sillä, kyllä minäkin kesäsateesta ossan nauttia mutta en nauti mutaisesta ja korvia myöten märästä Leonbergistä sen enempää kuin kukaan muukaan. Lähtisin kyllä koiran kanssa vaikka kalaan muttei ne osaa onkia, tai en kyllä ole edes kokeillut. Osaiskohan ne? todennäköisesti homma päättyisi siihen kun vapa ja koho olis niin maan pieninä päreinä ettei tarvitsis edes kotiin niitä viedä enää.

Hei käykää ostaan tähän uudet patterit, tää homma ei nyt skulaa…..

Nyt on se aika vuodesta kun koirakaveritkin on lomailemassa ja lenkkikaverit tiukassa. Täytynee pikku koiran karata pihalta päästäkseen taas tutkimaan valtavan suuren maailman uusia ihmeitä tai jotain. nuo kaksilahkeiset ei vaan ihan ole onnesta soikeena kun ne huomaa että otinpa ritolat taas aidan takaa.

no ennen kuin juttu pääsi eetteriin niin viikonloppu hurahti kuin siivillä ja Oliver sai niin kauan kaipaamansa äijäpäivän kaverinsa Rasmuksen kanssa metsässä ja meno olikin sellaista kuin vain isoilla koirilla voi olla kun leikitään. tanner tömisi ja kakkki joulukuusta pienemmät puut saivat antaa tilaa kun kaksikko pisti menemään . kaunista katseltavaa on tuokin isojen kauniiden koirien kirmaus sessio.

Muuten maailma laahaa kuin ennenkin , mukavaa seurailla muiden sisarustenkin seikkailua Belunan blogissa, silllä sen lisäksi että meillä on kivaa täällä me muistamme kyllä muut veljet ja siskot, niin isoista kuin pienistä poikueista ja toivotamme niille niin kuin isille ja äipille terkkuja myös.

palaamme

Luokassa koiramaisuuksia | 4 Kommenttia »

Pitkä kuuma kesä, sen sain ja se on aluillain….

6.6.2010 – 7:22 pm | oliver

Hei taas kaikille olen Oliver ja olen leonbergi. siitä on niin kauan kun viimeksi kirjoittelimme että varmaan pieni kertaus juonen käänteistä olisi paikallaan. minulla on nykyään myös veikka sen nimi on Osacar. se on nasta jannu kun se vielä tajuaisi että minä olen se kingi ja hän vaan varajäsen. Ei vaisinkaan olen tosi onsku että minua on muistettu tälläisella pienellä riiviöllä (ei tosin enää niin pienellä, olenko minäkin kasvanut noin nopeasti?). no meillä on ollut (lue: noilla ihmisillä on ollut) niin kiire. valittavat että saisi kuulemma vatsahaavan helpommallakin. mikä on vatsahaava? onko se niin kuin iso naarmu ja kuka sen oikein tekee? no kaikesta huolimatta meillä on oikeesti ollut hauskaa Osacarin kanssa, Osku yrittää opetella siistiksi sisällä ja minä naureskelen vieressä. Oskusta on hienoa matkia ihmisisä ja ihan varmasti hienoin juttu mitä se tekee on tuo seisaaltaan pissaaminen. mennään vaan seisomaan sohvaa tai terassituolia vasten ja annetaan sitten lorottaa tuolin alle. odottakoon vaan kun Oscarista tulee pitempi ja sen pikkuveikka ei enää olekkaan tuolin alapuolella. Hymyilyttää jo valmiiksi..

kahden liikkuvan koiran saaminen samaan kuvaan ? kaikki yrittäneet tietävät jne….

No uloskin on päästy ja aika ajoin myös metsään ja se ON huippujuttu se. metsä kun on minun suosikkini yhä ja Osacrkin pitää siitä. minun naamastani kuulemma näkee sen kuinka paljon nautin metsästä ja se ei minua haittaa, näkyköön vaan on se niin hieno paikka ja bonusta on jos sieltä löyttyy myös vettä. ja kuin omistajamme tietäisivät sen sillä usein me menemmekin sellaiseen paikkaan jossa on myös vettä. (aina he tosin eivät tienneet että sitä löytyy sieltäkin)

Pienistä metsistä löytyy pienempiä lammikoita ja isoista isompia. lisäksi metsistä löytyy kaikenlaista kivaa jota koiranne ei välttämättä oikein ymmärrä. kuten minulle jää tämä saunavihta juttu hiukan auki, on tää kyllä kivan tuntuista mutta että siellä saunassa? jos siellä olisi tarkoitus olla oksia niin eikö siellä silloin kasvaisi puu? Ja mitä sille pulle tehtäisiin talvella? vai siitäkö tulee termi puusauna?

tääs sauna vihta tuntuu tälleeen ihan mukavalle mutta niin kuin läiskyttää sillä kuumassa selkää?

Olemme vierailleet useissa metsissä ja aina niistä löytyy jotai uusia hajuja ja keppejä niistä siis on hyvät metsät tehty. tästäkin metsästä löytyi kolme karvapalloa samaan kuvaan yhdellä kerta…

Kaikki taas tietty samalla linjalla ettei niitä vain voisi erottaa toisistaan.

Tässä niistä se isoin eli Oliver hienosti sivuprofiililla höystettynä, ja tässä taas Oscar….

Tuo pieni pallopää jonka pääkarvat ovat sillä mallilla etteä muutama afro-suomalainen voisi olla kateellinen. Ja näkyypä tuolla taustalla Jessicakin vaikkei kuvissa välitäkkään olla. ja kun päivä on ohi niin tasme myllätään metsä vain vaihtuu ja tuoksut…

silloin kun pääse ei oikeeseen metsään niin silloin telmitään pihalla sekin voi näin kevätkesästä olla tosi hienoo ja mukavaa. Oliverin mieli tekisi jo istutushommiin kun tuo pikkulapio on niin mukava. Ja yritäppä saada se pois niin meno on tälläista…

Oliver ja pikkulapio 50 Kmh….. jahtaajaa ei vielä näy kuvassa….

Osacarkin yritti auttaa siinä että saataisiin Jessican lapio takaisin mutta niin ikään Oscar oli liian hidas myöskin. ja kuin kiusallaan kun jahtaus loppui niin tultiin ilkkumaan että mulla on tää vieläkin hei! malliin.

ja kun taas joku innostuu niin innostuu myös Oliver ja meno sen kun nousee korkeammalle tasolle. ja senkin oliver taitaa kuin leikiten. Pois alta Teräsmies ja bätmän sekä savolaisten oma vituiksmän, tässä tulee aito superkoira ilmaa halkoen eli Superdog….

välillä kuitenkin täytyy hiukan levätä ja

ja sitten arvatkaapa mitä sen jälkeen odotellaan ? Noikin anovat katseet johtuvat siitä että meille oli ostettu pikku grillikylkeä ( eli pikku ribbs) se on ihan mahtavaa herkkua muuten. pikku possun raat kylkipalat vois olla kaksikon ruoka suosikkien top viitosessa. ja kuvastakin melkein näkee kuinka kuola valuu ja uikutus sen mukaista. Salaatista viis nyt on liha päivä.

ja kun päivä on ohi niin me kännät…. ei kun nukutaan vaikka seuraavaan seikkailuun asti. Eilen taas kävi niin että kun koirat vähiten odottivat niin heti koulujen päättäreiden jälkeen menimme….

Mentiin päiväretkelle tuonne “juomakuppi metsään ja kun vakiopaikkanne oli varattu niin mentiin sitten seuraavalle kalliolle jossa meno yltyi taas tälläiseksi.

Metsäpolku ja Oliver tietääkin jo minne ollaan menossa, siinä ei ihmiset pysy perässä. Oscarkin on hiukan jäljessä vauhdissa ja sitä täytyy hiukan odotella välillä. sitten löytyi sellaine suo tyyppinen kosteikko ja se jos mikä oli niin kuin hauskaa siinä mentiinkin koko rahalla ainakin sellainen viiden minuutin lits läts sessio ja sen jälkeen polulle. Meillä muilla oli todella hauskaa kun se kosteikko loikahteli ja sammaleet lenteli kun oliver niminen katastrofi pyyhki kerta toisensa jälkeen pitkin ja poikin ja Oscar yritti pysytellä perässä mutta kun tuo maa perä upotti pikku tassujen alla ja vauhti ei vielä ollut niin kovaa kuin veikalla. sen kun olis saanut videolle siinä olisi ollut ainesta hauskoihin kotivideoihin. sen jälkeen palaiskin polulle kosteahko karvapallo nimeltä oliver puoli märkä tiskirätti.

Mennään nyt enää tää kallio ja sitten ollan melkein perillä.

mutta oliver mä oon vasta niin pieni enkä noin nopee…

Ai miten makee fiilis kun raikas vesi virtaa viileänä tassujen ja anturoiden välistä ,tähän vois melkein jäädä päiväksi. kuten ehkä tarkkaavaisimmat huomaavatkin Oliverin ilmeestä. vielä kuitenkin sata metriä ja sitten ollaankin kuin …..

Titanic, äärimmäinen Titanic, aina miehen öh. eikun koiran vertainen ja minä olin Titanic…..sääntö yksi: ensin uidaan ja kastutaan kunnolla.

Sääntö kaksi: kaikki jotka eivät halua itse kastua täytyy kastella ekana ja huolella…niin ja jos sanotaan ei , niin se oikeesti tarkottaa että kyllä kiitos…

Muista kuitenkin että eväsleipiä ei pidä ihmisiltäkään kastella silloin tulee lähtö kotiin niin kovin nopeasti. mutta muuten nää ihmiset on niin kiva kastella.

Ja koska oliver pitää hyvää huolta muiden kastumisesta niin veikkanpa että Osacar haluaa tähän kuvatekstin : kiitti Oliver….

näitä järvenranta kuvia on ihan tusina kaupalla ja koska blogilla on mittaa jo nyt niin laitetaanpa tähän stoppi nille ja laitetaaan myöhemmin lisää sillä suomen suven on vaika luottaa, varmasti kuin syksy niin tulee myös niitä sateisia päiviä jotka kaikista suomalaisista tuntuu niin harmaille. Kaiken kaikiaan toivomme että koirilla on hauskaa kanssamme meillä asinakin on niiden kanssa. Ei siis ole myynnissä eikä misssään hoitokodissa. ei nyt. eikä ikinä…

nyt siis vauhdilla kohti uusia seikkailuja… ja nauttikaa elämästänne ja sen pienistä iloista kuten turkin täyshoidosta omassa pienessä paikassa auringon alla. mekin nautimme ja palaamme taas asiaan…

Treveisin Oliver ja Oscar sekä lauma nyt jo kuivuneita avustajia……

heippa….

Luokassa koiramaisuuksia | 1 Kommentti »

Onnea Oliver (29.05) on sun nimipäivä..

28.5.2010 – 9:27 pm | oliver

Iso pikku koira Oliver tänään on varmaan syytä juhlaan, ei siksi että sataa taas vettä (tylsää) vaan sen takia että sinulla on niin hieno nimi ja tänään on nimipäiväsi. lakeilijat tietää..

veljekset kuin ilvekset tai ainakin jotenkin karvaiset…

Viikko on mennyt varsin rauhallisesti ja hissuksen jollei näitä “pikku” keppostelijoita lasketa. on herätty ulkoilemaan puoli neljältä (vaikkei sitten ollutkaan hätä) ja leikitty aamu viideltä (vaikka olis ollut kiva nukkuakin) .on oltu vilkkaita ja uteliaita, on todellakin. mutta niin kai heidän kuuluukin.Osacar kasvaa silmissä ja Oliver ei varmaan jää kakkoseksi tuossa kasvussakaan. Jännää katsella kuinka noista kaveruksista tulee varmaan vielä oikea kaksikko, sen kaikissa muissa paitsi seksuaalisissa merkityksissä. jos jotain on tehtävä niin tehdään sitten yhdessä. jos keli salliii niin taas mennään metsään tai järveen viikonloppuna ja varmaan saadaan jotain kommelluksen tynkääkin aikaiseksi ennen kuin viikonloppu on ohi.

terveisin Oliver ja Oscar….

Luokassa koiramaisuuksia | 2 Kommenttia »

Kovia hemmoja nuo Kreikkalaiset…

22.5.2010 – 9:48 pm | oliver

Eli tarina siitä kuinka ei 300 spartalaista, vaan yksi ainut troijalainen piti puoliaan armaassa kotitietokoneesamme uljaasti riittävän tovin… tuo niin sitkeä (flunssa) virus haittasi meidän elämäämme huolella.

oliver ja Oscar näyttävät visuaalisesti käymäämme taistelua virusta vastaan …

Nyt kuitenkin pieni koirus joka blogistaan huolehtii voi isännän kanssa ottaa terassilla “pappapäärynä” (grandberry) siiderin sillä se uljaastio taistellut troijalainen on historiaa ja maailmanvalloitus voi jatkua.

Tässä välissä onkin ollut melkein kuukausi omistajien tauotonta työssä käyntiäja niin tavalista elämää… (boring)… tylsää… nyt kuitenkin on tullut selvästi jos ei kesä niin ainakin todella hieno kevät ja sehän meille Leonbergeille kelpaa. Ulkoilun määrä on lisääntynyt rutkasti ja ulkona on tosi kivaa kun on lämmintä, metsää ja (huippu) vettä.

Jos ei pääse muuten veteen niin me etsitään sitä tauotta..

Täältä me löydettiin tällainen lammikko jonne kuulemma ei saa mennä ( mutta ei se koske meitä varmaankaan). mutta kun nuo vaan haravoi niin aina löytyy hetki kun me tutkitaan tätä mössöä jota nuo kutsuu sammakon kuduksi (proteiinejä koirille on meidän oma motto). ja jos siinä samalla kastuu hiukan se on vaan plussaa meistä…ja muuten kuplien puhaltelu kounolla vedenalle on kuitenkin yhtä hauskaa kuin aiemminkin.

märkä koira numero uno… Oscar ja tästä ei haravoida. kun keisari makaa niin vuoret kiertää ympäri….

Märkäkoira numero 2, ai miten niin haisee joku kuralammikko. ei siinä niin paljon vettä ollut, no ei ollut katso vaikka itse…

välillä kun maailma ei riitä levitämme omaamme ja tutustumme uusiin juttuihin kuten tähän suunnittelun kukkaseen sipoon perämetsässä, suojatie niin minkä yli? no hiekkatien jolta pääsee varmaan noin neljään taloon..

Kestämme sen kuin herrasmies koirat sillä se on matkalla tuolle ah, niin mainiolle järvelle jolle oliver antoi nimen suuri juomakuppi viime vuonna. matkalla on tietty myös kaikkea hauskaa, kuten …

Kuten metsä polku, tuo kangasmetsän pohja kun on todella mukava tassuttelu alusta…. ja MUTAA AIVAN IHANAA , MUTAAA….

Eikä ihan vähän mutaa olekkaan, katselkaapa Oliverin etutassuja ja kuinka syvää tuossa onkaan. Ja mikä olikaan Oscarin ratkaisu? no tietysti makaamaan siihen kuinkas muuten leonbergi tuon tekisi? seurauksella että jos koirilla olisi futistreenit ne näyttäisivät sukissa suunnilleen tältä….

Oliver teflonturkki näyttää puolestaan sunnilleen tältä…

Onneksi kaikki mikä matkalla ei ollut mutaa vaan välillä saa jotain puhtaampaa… eli leonbergi joessa (vaikkei iso joki olekkaan niin virta oli kova)..

Ja mitä isot edellä pinet perässä (tietysti)

Osaan minäkin läträä tässä mutta mistä tää oikein tulee tää kaikki vesi…

Kyllä oliver jo tässä vaiheessa sen tiesi mistä se tulee sillä se on käynyt täällä ennenkin ja osasi jo vissiin haistaa missä kohta oltaisiin eli muutama sata metriä ja ollaan

saavuttu mtsän keskeltä suoraan…

“suuren juomakupin ääreen.OLiveria ei tarvinut yllyttää yhtään vaan ystävämme suuntasi suoraan niin syvälle kuin jalat kantoivat pohjaan asti ja sen jälkeen alettiinkin yllyttää oskaria että tule mukaan ….Oscar ei kuitenkaan ihan varauksetta lähtenyt tähän juttuun mukaan sillä se ei koskaan oollut vielä nähnyt näin paljoa vettä eikä selvästikään ihan ymmärtänyt sitä että mitä sillä tehdään…. ja kaiken lisäksi oli vissiin hiukan viileääkin tuo vesi ainakin tämän kuvan perusteella.

Mä en tonne kyllä mee vaikka tuo höhlä tuossa jo lutraakin eikö se tajuu kuin viileetä tuo on?

Hei, mä oon rakentaja rane ja sillä aikaa kun toi kaitsu tossa rannalla nuuhki niin mä kävin metsällä ja hoidin ton merihirven hengiltä ja tein sen sarvesta tän hienon kynttilänjalan….

No en anna tuu hakeen nmä vien tän tonne jortsuun…

no entä tää , tuu hakee tää sitten. ai mikset tuu ? no tottakai tää on märkää se on vettä sen kuuluukin olla mä tiedän mä oon vanhempi kuin sä….

mitäs himputtia tuo täällä tekee tää on mun kuppi perhana kun nää ei tiedä paikkaansa nää kaksijalkaiset… himputti sentään taidan ravistella sen märäksi. elikkäs näin …

Sorry Oscar, mitäs tulit iholle pentupieni…… kun Oliver linkoo niin silloin kastuu koko metsä. (vanha viidakon sanonta)

ja koska uiminen Oli Oliverista todella nastaa me myös lingottiiin urakalla ja välillä se on oikeesti ihan hauskan näköistä…

eikä siinä vieressä pysy millään kuivana sen tietää nyt myös Oscar…

kuten ihmisdilläkin niin kotia kohti lähdetään välillä niin kosteissa tunnelmissa ja nauttien kevät auringosta, sanon kevät sillä nyt kuitenkin on vasta toukokuu.. kotimatkasta ei olekkaan niin paljon kerrottavaa. välttelimme karikot ( lue mutalammikot) kun jostain syystä suolle tuosuva ja “hiukan” kurainen leonbergi tai kaksi ei ole se mitä autommme haluamme. kotiin saavuttuamme loppu onkin sitten varsin leppoisaa. ruokaa ja lepoa ruokalepoa jne.

koirilla ja muilla joten kertaan seuraavaan ja nyt olemme siis kehissä taas. kiitos kaikille erttä jaksoitte odotaa. ja erikoisd kiitos arjalle siitä ihan pikkuisen huolestuneesta postista. ja ei , koirat eiväyt olleet syöneet sitä perhettä vantaalta (ainakaan vielä)…

Oliver ja Oscar lähettää iltalipaisun kaikille … … … … hyvää yötä ja huomenta…

Luokassa koiramaisuuksia | 3 Kommenttia »

VAPPUEXTRA, Csi Tikkurila ja vielä on töitä jäljellä…

2.5.2010 – 11:47 am | oliver

Vappuna tapahtuneen raan ja väkivaltaisen teon jälkeen on CSI Korso siirtänyt entisen ja uuden jutun tutkinnan CSITikkurilan harteille. Jo tässäkin blogissa aiemmin mainitun lehmän väkivaltaisen poismenon ja tämän jutun välillä on niin paljon yhtäläisyyksiä että niitä epäillään saman tekijän tai tekijöiden tekosiksi. Tällä kertaa joutui viaton ulko S. Ohvatyyny tämän väkivallanteon kohteksi ja hän menehtyi välittömästi tekijän silmittömän väkivallan alla. Paikalle tulleet rikostutkijat eivät olleet nähneet moista uhrilla mässäilyä sitten Tammikuun edellisen tapahtuman.

Näistä rikospaikalta otetuista aidoista rikostutkintakuvista voi todeta etti uhriin jäänyt juuri mitään sisuskaluja jäljelle.

Osa siitä kauheasta tapahtumasta välittyy heti oven avaamisen jälkeen kun silvottuja paloja on kaikkialla…ainoat paikalla olijat, joutomiehet eivät omien sanojensa mukkaan nähneet mitään. Nämä Mauriksi ja Lareksi esittäytyneet henkilöt eivät tutkijoiden useista yrityksistä huolimatta pystyneet todistamaan henkilöllisyyttään sillä “ei nyt just oo paperit mukana”. Kuitenkin näistä kuvista käy selvästi ilmi että he ovat ollet niin lähellä tapahtumia ettei ole uskottavaa ettei heillä ole mitään informaatiota liittyen tapahtumiinn. Kuvat puhukoon puolestaan.

Kuvassa “Mauri” vakio pläntillään…. ja alla Lare taas omallaan..

Kuvassa etualalla uhrinkoti rottinki tuoli ja taustalla näkyvät uhrin maaliset jäännökset. Pahoittelen jos kuva iaheuttaa herkimmille reaktioita. Teon raakutta lisää se että tekijät ovat täysin piittaamatta yrittäneet “jemmata” uhrin paslasia kaikkiin rakoihin ja piiloihin joita vaan löysivät. katso alla oleva kuva rikospaikalta.

Tutkijoilla on mm. yllä olevan kuvan perusteella syytä olettaa että kyseiset “herrat” liittyvät jollain tavalla rikokseen sillä kuvassa näkyy mm. pala uhria silminnäkijän suussa. Palaamme tähän (kin) rikokseen myöhemmin kun tutkijat saavat palat koottua tappahtumien kulusta. siihen asti Poliisi pyytää yleisön vihjeitä numeroon 555-karvatkateissa.

Lisäksi CSI-tutkijat ja poliisin piirtäjä tekivät tuntumerkkien perusteella tekijästä “skitsin” joka on alla jos olette siis nähneet tätä Merinorsun nenällä varustettua karvaista mieshenkilöä joka puhuu murtaen suomea, ottakaa yhteyttä tutkijoihin .