The Oliver & Oscar show….

Me ollaan täällä taas, eli Oscar & Oliver jatkaa seikkailujaan ….

Syksyllä -11 oli jo kylmä…

Paljon on vettä virrannut ja jäätä sulanut viime tapaamisemme jälkeen. Päivitys siltä ajalta on tuskientaival mutta helppoa ei ole olla koira, ihmisen maailmassa vaikkakin nää meidän laumamme ( olettavat olevansa jotain ) johtajat ovat niin tavattoman laiskoja kirjureita.

Oliver kolme päivää ennen lumentuloa…

Oskukin odottaa lunta…

No asiaan meillä on kaikki hyvin. Minä (Oliver) olen yhä kotikatuni kingi ainakin omasta mielestäni. ja osku on siis Hmmmmmm… Pässi eikun prinssi jota minä ohjaan kuin kapteeni laivaa, sumussa tietty.

On vierähtänyt liki vuosi edellisestä kommentistani mutta olemme yhä täällä ja kuten aiemmin olette lukeneet pidämme kiinni siitä että täällä sattuuu ja tapahtuu.  niin hyvässä kuin vähemmän hauskassakin. on metsä ,kaupunki vettä, lunta tai jäätä kaksi koiraa osa hommansa eli olla koiria. ja olistajamme ovat laumamme halusivat tai eivät.

Syyn päivittää blogiamme saimme kuitenkin tas tänä aamuna ihan vaan aamulenkin kautta. rupesi nimittäin olemaan siinä määrin hauskaa keskustelua noiden kirjureiden suunnalta että ole meilläkin hauskaa. No tehän tiedätte varmaan kaikki kuinka hauskaa on herättää olistajat kylmällä kuonolla kaivamalla se lämpimän peiton alle ja kun löytyy tuo naamaksi kutsuttu jostain peiton ja tyynyn välimaastosta niin siihen vaan kieltä kehiin. niin se menee myös täällä ja jos ei siitä ymmärretty että ulos on aika painua pakkasta tervehtimään (pettymysten peräraajojen karvapeite, yöllä -26 c ammulla ei sitten ollutkaan kun n.-9 vitsi mikä harmi)  ja jos ja kun se kuonojuttu ei toimi niin meillehän on siunattu se viiltävän hyvä keino VINKUMINEN, suosittelen lämpimästi uusille leonbergipennuille toimii nimittäin ihan yhtä hyvin nuorille kuin vanhoillekin karvakamuille. Niin ja paljon onnea niille uusille tulokkaille ja heidän super  onnekkaille omistajilleen jotka luulevat elämän oleven entistä helpompaa nyt kun teillä on meidät ( hihii..)  No takaisin asiaan kylmä liiskautuva kuono ei tänään riiittänyt (pyhä berhandilainen sentään ,kirotkoon nuo paksut täkki nimiset vaatteet) niin aloitimme laulamaan hoosiannaa vinki nuotilla  Noiiiiiiiiiiiiihhhiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiian ( näyte)  ja se muuten toimii . mistähän saisi herätyskellon tuolla herätysäänellä? markkinarako? no heräsiväthän he . (p.s jos vinku ei riitä heilauta tassulla joka meillä leoilla onkin vain noin 5 kg. ) pääsimme ulos heti kun nuo tihrusilmät saivat silmänsä sen verran tapille että pipo löytyi jostain .

Kuvahan siis ei liity tähän aamuun mitenkään, eihän ?

Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää vaan me koirat olemme äärimmäisen sosiaaalisia yksilöitä ja meillä olikin vain hirmu hätä katsomaan omaa facebookkiamme .Pitää kaikilla itseään kunnioittavilla koirillakin olla omat sivut , jos nyt ei ihan oman kotitalon seinässä niin ainakin sen välittömässä läheisyydessä . no heittelin omaa naamakirja päivitystäni ja johan osku oli heti kommentoimassa omallaan perään ennen kuin omani oli edes valmis. Get out of my face Bro… no omassani ei ollut hirveesti kertomista ilmoitin vaan että olin herännyt , kohta kolme v. ja ihanassa trimmissä kunnossa. Mutta tuo naapurin narttu , jumankekka se oli taas heittänyt sellaisen päivityksen kehiin ( taidan olla rakastunut ? , täh ET sinä voi olla Osku mee pois mä luen tän ensin) Voitteko kuvitella se on jo pari päivää kirjoittanut seinälleen että sitä Panettaa.(hitsin kiimainen narttu).. hey come on…. taittaa olla puikkuisen kranttu kun ei tuu suoraan kysyyn , mä kyl jeesaan tuossa asiassa.  No se nyt ei viläkään ollut saanut ja sekin piti kirjoittaa ihan tuohon kadun varteen omalle seinälle . Ei tainnut omistajat tietää että mä halusin vaan lukee sen kirjoitukset heti aamulla ei mulla mikään hätä ollut ulos. ja hitsi kun kiroon sen kaverin joka on keksinyt tuon letkun jota nuo kutsuu hihnaksi… mulla jäi vielä pari rivii lukematta mutta ehdinpäs ekana kommentoimaan kuitenkin. Oskukin skriivas jotain mut se ei kerro mitä, pitäköön kommenttisa perhana.

Niin kuin siis huomasitte olemme oppineet sosiaalisen median merkityksen jokaisen koiran elämään..

Noiin ja hei osku on kaks! hiphurraa , hiphurraa, ja hipjurriin, AI EI KOIRATKO VAI? hei juhlittehan tekin synttäreitä ai kakku? ei tää kyllä ollut kakku mutta oma lämmin uunilenkki ketsupilla juustolla ja sinapilla , en sano ei eikä sanonut oskukaan. kakku kun kakku.

ja takaisin tähän päivään ja ulos. no vaihdettuamme uusimmat viestit kaveriemme kanssa ja kommentoituamme uusia kirjoituksia meille oli uusi ylläri ulkona huusin jo kaukaa että osku hei arva mitä? meitin kusikivi on aurattu. se näkyy niin monen kinoksen jälkeen se on taas näkyvissä… kevättä ilmassa tai jotain…

Kauheen kivaa olla takaisin ja,  ja,  ja ,ja  ja…………ihan hirVeerssä jur…eikun kaipuussa kirjoittaa jotain mutta sitähän sä  kysyit…

eli palaan asiaan jos en huomenna niin ihan lähiaikoina sillä välin olkoon 3D kanssanne …

Ja lumi on ihanaa nauttikaa siitä kun sitä vielä on , niin mekin teemme

Ja kesää odotellessa nautimme……

Nautimme pallomerestä….

ja loppu kevennyksenä teemme teille taikatempun…….. Simsalabim ja näin häviää 1 x poikakaveri—

kiitos ja palataan taas …….

Oliver ja Osku kuittaa ja jatkaa facessa…

niin se vierähti aika tuli syksy, tuo niin masentavan harmaa aika elämässä joka on vaan pakko kärvistellä. Tuli talvi ja niin valkoinen aika vuodesta (ainakin nykyisin) ja taas kärvisteltiin ja oltiin niin onnellisia siitä että on lunta. ja sitten oli lisää lunta, ja vielä pikkuisen ja sitten vielä hiukan ja laitetaanpa vielä pikkuisen lisää ettei vaan näkyisi nurmi alta. muistan vielä kun oli viime talvi ja cruisailimme otteeseen jos toiseenkin liedon suuntaan ja ei sillä sillä meillä oli diihen ääärimmäisen hyvä syy…

Tuo pienen pieni leijona kuningas, Oscar jaka ei vielä nykyäänkään sylje kuppiin ei vaikka se olisi kaverin kuppi. Seurauksena tästähän oli tietysti se että koirakantamme kasvoi yhdellä ja meillä oli uusi lauman jäsen. nyt kuitenkin on päässyt käymään niin että jäsen numero 472 ja puoli on päässyt livahtamaan 0 vuotiaasta ihan yhden vuoden ikään. ja koska meillä on aina ollut tapana muistaa jäseniämme tässäkin laumassa hankimme hänelle ihan oikeesti jotain herkullista syntymä päiväksi ja tällä kertaa (oliver jo käynyt läpi hampparin ja grillikyljen) se olikin sitten jotain muuta….

Kaveri ja kaverin ekat neljäpalaa synttäri”kakkua” siinä oli kuorrutus kohdillaan: tupla juusto, salami, kinkku ja valkosipuli tästä ei kuulkaas kakku parane ja kun kuvasimme niin missaatte sen kuolan määrän jonka odottaminen aiheutti. mutta eihän päivänsankarin pidä saada odottaa… siispä ei kun asiaan, ja se asia ei sitten kauaa kestänytkään sillä ei pizza pahaa ole ei edes koirien mielestä nam, nam….

Ja ihan varmasti päästiin koiranruuan jälkeen top 3:n joukkoon tälläkin kokemuksella… niin hyvin ja vauhdikkaasti palat sulivat lautaselta, kuin kevät hanki. viimeistä viedään ja vieläkään ei oltu valmiita jakamaan kenenkään kanssa (sorry oliver).

ja hiukan on kaveri muuttunut matkan varrella ensin oli oscar O v.

 ja sitten on pikku oscarimme 1 v.

Ei meinaa tunnistaa samaksi kaveriksi   kaunis poika on kaverista tullut ihan kuten “veikastakin “  sillä on oliverkin tosi komee kolli (ainaskin meistä) ja voi näitä sydänten murskaajia kun ne kahdestaan liikkuu… ei sillä tosi kauniita on sisaruksetkin joten kiitti Äipät ja Iskät panoksestanne….

laiha on kaveri Leoksi mutta ei se haittaa, kyllä se sieltä vielä tulee se massakin (kuulemma)…ja Oliverilla ei kuulemma ole kiire. ja jos joskus vaikutta siltä että kaverit oikein poseeraa kameralle niin ei se pidä paikkaansa sillä otamme vaan niin monta kuvaa että edes joku olis käyttökelpoinen. kavereilla on nimittäin ihan käsitys siitä mitä tarkoittaa paikallaan olo tai se kun pyydetään olemaan kunnolla (heistä se tarkoittaa suunnilleen tätä)

ja satoja kuvia on pistettu kun on pelkkä hännänpää tai korva , kuono tai muuten vaan pelkkä maisemakuva. onneksi joskus käy tuuri ja kaikki on kohdillaan aurinko,koirat, tilanne ja kuvaaja. Näistä yleensä sitten saate nauttia kanssamme.

ja eikö iso koirakin voi olla söpö..?

tai sitten vaan ihan pelkästään komee..

Ai mää vai, Mä oon hangessa , missäs sää oot? hihna koira ja talja…

Kun on huvi ohi on kyse juhlapäivästa tai vaan tavallisesta lenkistä voi puhti joskus loppuu vaan ihan kesken, niin kuin kuulemma käy joskus kaksilahkeisillekin no nyt mennään ja käydään nukkumaan  vaikka tolle sohvalle jos vaan jaksais vie……

tilanne komiikkaa kun koira nukahtaa noustessaan sohvalle. ja jotta ei totuuss unohdu niin joskus vaan nukahtaa hyvien kaverien kanssa vietetyn hetken jälkeen…

Until next time, vantaa kiittää ja kuittaa…. kauniita unioa kaikille

                                Moi , moi……

terveisin karvakuonot……

Pää on tyhjä, on vain lumi. lumi ja pakkanen… ja taas pakkanen. Hei mikä tuo on? se on , on se , AURINKO    ¤¤¤  ¤         ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ (kirppu lauma karkasi suustani tuon aurinkosanan jälkeen niin isolle suuni aukesi kun tuo ah niin ihana keltainen valopallo iski vasten kasvojani karvat tai ei tuntui kuin sata salamaa olisi samalla hetkellä iskenyt kiinni minuun ja poistanut sen oudon zombiemaisen olemisen tunteen (teen vaan töitä ,syön, nukun ja taas töihin)    Jippiii ….saunalahti tai ei Yes, yes jeees minusta on tulossa jeesmies , tahtoo tätä lisää.

Ihan vaan jotta muistaisitte keitä me olemme. me ollaan pikku sylikoiria,

tai sitte olla! niin meinaan pieniä jos ei tuo reilu 2,1m kaverikaan eniin ei olla mekään sylikoiria mutta, tässä teille  Oscar (vasemmalla ) ja Oliver (oikeella)  vai oliko se toisinpäin vai päällekäin vai??

Paljon on tullut lunta ja monia niin monia öitä olemme viettäneet ilman lupausta blogista, tahtoa on ollut mutta tuo talvi vie niin huumorin kuin voimatkin. taidamme olla muuttaneet entisestä elämästä, jostain muualta tähän elämäämme suomessa.

Hola Buenos tardes Jask… ei kun lukijat se on Mr.Malta täältä kohteesta ja loistavasti menee, ihan lets go meininkiä

No asiaan takaisin on talvessa jotain hyvää jos on haittaakin nimittäin meistä karvakuonoista on mukavaa telmiä lumessa on kuono lumessa tai ei. Ja kun keikat metsikköön on kortila on siitä otettava kaikki irti ja saa olla pakkasta jos on meillähän on kuitenkin turkkipäällä ihan koko ajan. taluttajilla on aina välillä kyllä kylmä mutta ei me kielletä niitä juoksentelemasta kanssamme ja mikään ei piristä olo kuten kunnon lumipesu tai jotain.

Ja lumipesusta puheen ollen tässä sellainen oskulle

Vauhtia ja vaarattomi tilanteita on metsä pullollaan kun reilu satakiloa koiraa ja karvaa pöllyttää menemään metsän siimeksessä ja saa siinä viattomat ohi kulkijatkin osansa jos on pakko tulla just siitä välistä menemään.Lisää metsääja riemua teillekin tässä:

ja saammeko esitellä kaverimme Epsanjasta  Jode Louis Banderos, paikallainen härkätaistelija ja hänen hassu hattunsa;

Ja välillä tarvitaan otteita tilanteen rauhoittamiseen ja sen osaa Oliver , se olisikin halunnut vissiin poliisiksi(koira)

Lisäksi meitä kiehtoo tou ihmisten urheilu vimma, olemme myös suurten talviurheilulajien ystäviä. Ei ehkä mäkihypyn kun meille ei oikeen aukee miksi ne tahtoo hyppiä ja vielä ilmassa tonne alas mäkeen kun ne vaan vois vaikka juosta kuetn me ? Mutta me haluamme antaa panoksemme urheilun hyväksi ja tässä harjoittelemmekin jääkiekon mm-kisoihin biisiä : ihanaa leijonat (siis vissiin me) ihanaa… ja meiltä alkaa duetto soida aika nätisti kuten kuvasta näkyy…

me ei kuitenkaan saada vielä vetää keikkaan kotona sisällä? ei se kuule mikään stadion oo se teidän kämppä, hyvät ihmiset.

lisäksi bonus ylläri kuvaaja kumoon (kuva noin 0,3337 sekunttia ennen kuin saimme kunnon naurut selällään umpihangessa puolen metrin syvyydessä.

Touta ei voinut edes kuvaaja ennustaa niin nopea on suuri intiaanipäällikkö karvainen salama. mutta kuten aina suomen pakkaspitoisessa talvessa niin on aika painua kotiin kun ilta tullut on urut soi ja kyölä kohta nukkuu ennen hämärää vielä hyvästit suomen tuusulaan, soramonttu ja me olimme hetken kuin yhtä.

Viime hetken vilkaisu valoon joka vaipuu horisontin taa ja taas on pimeää ja kylmää..Aurinko laskee selkäsi taa se värjää sun turkkisi punaisellaan ja me sanomme ei mennä njet njet , menet tai et silti kotiin meidät viet..Ja se hetki saa minut pian aivovaurioon kun kuopan aution kanssasi jaa—an..   kuten se aavikko kirppukasa (muka joku koira?) nimeltään dingo joskus lauloi.

Auto kohti kotia ,safkaa ja sänkyyn kiitos . …

tulossa pian Oscar ja oliver Maaliskuun auringossa…

Ai missä ?????

 ( no TE , pösilöt, voi teitä . kyse oli teistä ei sieltä kukan tule ja tää ei ole se etelärinne, nartut ei kasva täällä..)

pikku koiraset vantaalta ilmoittautuu taas ja kertoo pikku kuulumiset täältä maaseudun rauhasta ,sipoon nurkilta. Aluksi uutisiin, meillä ei ole ollut hinku eikä muutakaan yskää . kiitos kuitenkin varoittelevista viesteistä niitä saa siis jatkossakin lähetellä sillä meille tieto on aina tervetullutta ja olemmekin varsinaisia turhantiedon soppakattiloita. me tiedetään mm. mitä pehmolelut ovat syöneet ja mikä niissä oikein vinkii sisällä, miksi lattioita pestään. minne muurahaiset menee ja kaikkea muuta hirmu tärkeetä.

ei mekään ihan vahingoitta ole selvitty kesästä meillä on ollut kuumat paikat pariinkin otteeseen (hotspotteja) ja onpa tavattu punkkikin.

mutta se kauhein juttu on että meillä on kotona hirveä(ää) ja se on hitsin hyvä sillä mikään ei piristä pikkukoiran mieltä kuin pala hirveä ja ei haittaa vaikka siinä on luuta sisällä- sillä hirvi on hirveen hyvää. ainakin näitten leojen mielestä. kaksilahkeiset ei ole ihan niin onnellisia  kun me päätettiin syödä sitä tuolla laattalattialla ja kun kilon luu kolkuttaa laattalattiiaa jotain neljä tuntia putkeen niin rupee kuulemma rassaa noita immeisiä- klonk klonk siellä klonk klonk täällä ja välillä vähän murinaa sekaan kun meinaa kaveri tuppautua liika lähelle mun luuta. kaikken kaikkiaan hirveen hyvä juttu tuo metsästys mutta kertoisko joku meille kuin isoja noi oikeesti on kun pikkuipalat on tän kokoisia? näin menee Oscarilla—-

Ja tässä pätee Oliver….

sitten alkaa pikku levytys… miten tuo Osku oikein tekee tuon taittaa olla sirkuskoira ja joustavat nivelet…..

nykyään meillä on siis kaksi aitoa koirankarvalankamattoa.

ja kun luut on jyrsitty (n. klo 23,30) alkaa meillä leikkitunti murinaa ja urinaa, taitaa olla aika sen kun päätetään kuka on talon: master of the universe. pikkuisenn on ilmassa urheilujuhln tuntua kun joukkueet kohtaavat toidensa avoimella lattialla. kuka alistaa ja ketä?

Oliver alkaa selvästi näyttää tälle pennulle kuka määrää. sen voi päätellä käydyn keskustelun äänensävystä. enää ei saa kaikkea anteeksi niinkuin pikkupentuna ja sen kyllä kuulee… ja näkee.

kohta ei varmaan mikään mikä ei paina kahtakymmentä kiloa pysy paikoillaan olohuoneessa. huonekalut ja matot saa kyytiä ja karvoja on kokoajan lattia pullollaan kaverit kun nyppivät sitä kilpaa toisiltaan.

Jälkeenpäin ollaankin sitten niin kaveria ja molemmat koirat ovat ihan puhki.

Mutta jotta totuus ei unohtuisi (vaan löytyy kaurapuurosta) ja ettei ihmeteltävä lopu kesken olemme kaikki lukennet noista ihme jutuista kun maailmalla on löytynyt jeesuksen kasvot paahtoleivästä ja marian kasvot lettupannulta ym. nyt on vantaalla tapahtunut myös vastaava ihme viime viikolla ostettuun halva pakettiinj oli kuin ihmeen kaupalla ilmestyneet kasvot ja ei mitä tahansa kasvot vaan aidon leonbergin kasvot. tätä kummallisuutta on tulossa katsomman ainakin itämaan kolme tietäjää ja lauma muita karvaisia juttuja. ja uskotaan , että onhan tuota hiukkasen vaikea uskoa mutta kotona olleiden mukaan kasvokuva vain ilmestyi jääkaapissa olleesen rasiaan. reportterimme seuraa asiaa (tai sitten syö sen halvan ,sillähän tästäkin päästään mutta ohessa todiste uskomattomasta halvasta ja sen jumalallisista kasvoista.

lievää yhdennäköisyyttä havaittavissa? kyllä on tutkimattomat tiet noilla jutuilla.

Be the force with you …and see u on next time ———

taas on “pikku” koirat hukassa voisko joku kertoo mitä tää nyt taas oikein on ja mitä me noille tehdään?

tänänn en taas aamulla olisi uskonut missä koirus taas illalla joutuu olemaan mukana. ihan tavallinen aamu ja tavallinen päivä.

Pakko pikkusen tuijotaa ulos välillä ettei tää mee nyt kuitenkaan liian oudoksi. sillä viime viikolla meillä täytettiin vuosia ja meille tuli pallo, nimittäin ilmapallo tai oikeestaan niitä oli sata. miksi niitä pitää olola noin paljon? no tääs kuitenkin  kaverimme jasmine ja hänen sata palloaan …

kai sitä sitten pitää juhlia ihmistenkin synttäreitä. tai tottakai pitää mutta kin nuo pallot haisee niin oudolle ja ei se vielä mitään mutta kun ne paukkuu kans. silleen kuuluu iso ääni, minä olen jo iso koira mutta Oscar pelkää vielä pikkuisen ja minusta on kivaa paukutella noita palloja kun niistä kuuluu se pamahdus ja oscar saa sätkyn.  me kuitenkaan ei saada leikkiuä noilla ja palatkin kerätään ihan saman tien pois kun sellaisen hajotan. Mutta jos luulitte että tässä olisi ollut kaikki (niin minäkin luulin ) niin ei pä ollutkaan . tänään taas alkoi ihme tohina kun sami lähti lentopalloharkkoihin ja nyt minä kyllä tipuin kärryiltä. en kyllä ollut ihan varma siitä oliko alunperin edes kyydissäkään. mutta nyt kertokaa joku jos osaatte mitä ydinluun nimessä täällä tapahtuu. taas ähkyttiin ja puhkuttiin ja jos te ajattelitte että se sata on monta niin kertokaapa mule montako noita palloja on tuossa kasassa? varmaan joku miljoona, kun minä tiedän jo että miljoona on tosi monta. ei kyllä tuo samikaan oikein tainnut uskoa heti tuota pallomeren määrää. ainakin kolkyt viis palloa laskin etttä tossa on ihanitse laskemalla (kunnes sanottiin ettei saa haukkua enempää.)

sami upppos kokonaan tonne ja se on sentään yli kaksmetrii ja jessikaakin näkyy vaan kun se seisoo sängyn reunalla. minä en tonne kyllä mee. en pelkää tietenkään mutta kun ei minua tuo kiinnosta  mutta mitä nuo oikein ajattee vai ajatteleeko ne edes kun ne kasaa noita palloja noin paljon? ei herran lettas sentään ja nyt tämän asian päälle täytyy vetää tirsat. reportterimme etelästä kiittää ja kuittaa hyvää yötä , huomenta tai hyvää päivän jatkoa kaikille… t … Oliver the great (tassun jälki)

PS minut on opetetu antamaan yläfemma, miksi? en osaa sanoa mutta kai sillä jokin syvempi tarkoitus on…

heippa taasen——–

Kuten niin monasti niin välillä tuo aika menee niin moneen juttuun ja koska olemme riippuvaisia noista kirjureista ei meistä kuulu kuin silloin kun sanelumme tekstataan kaikken kansan tietoon. Ja me olemme palanneet. Tulemme kuin eduskuntavaalit, kukaan ei muista noita mokia mutta aina ollaan tultu takaisin.

Paikallinen moottorikerho Mc Karvakoipi, harjoittelee agility tyylistä pujottelua liikenteen lomassa .

Jokunen (ei kuitenkaan Jaska,siis jaska jokunen) on meitä jo ehtinyt kaipaamaankin . (kivaa) No muta yritämme parantaa tapamme (tai siis ei me ketään tapeta, no ehkä syödään vähän..) no mutta kuitenkin me olemme täällä ja siis kysymmyksiä on varmaan rutkasti mutta ei, ei meille mitään ihmeellistä kuulu meilläkin on vaan ollu hiukan koulua ja muuta koiranelämää. olemme ulkoilleet ja sisäillet. mitään ihmeellistä ei ole just viimeaikoina purettu/ syöty ja meidän jo niin tutuiksi tullet CSI-hemmotkin on viime aikoina ollet jossain muualla töissä. Yksi asia minua kyllä askarruttaa (oliverin mietteet on joskus niin syvällisiä, niin syvällisiä) ja se on että koska tuo Oscar lopettaa tuon kasvamisen? se on jo melkein minun kokoiseni. ei kai siinä mitään vikaa ole, tai siis siinä kasvamisessa. muuten noista veikan ottamuksista voisi varmaan tehdä kirjan (kirjuri väittää että myös minun) .

Hitaampi tuo kyllä vielä on, ja vaikka on mäkistartti niin ei siitä ole vastusta.

Olemme kasvaneet aika hyvin Oskun kanssa yhteen vaikka itse niin sanonkin. pikku säätöjä meillä silti on välillä on mutta olemme pyrkineet säästämään ne illoiksi ja silloin saa paremman huomion tuolle säätämiselle kun kaksilahkeiset väittää ettei nää muka telkkaria mutta eihän niiden tarvikkaan kun me tehdään niille ihan omaa parempaa ohjelmaa ja näkyyhän siitä tv:stäkin yli kymmenen senttiä yläreunasta mitä ne nyt ruikuttaa?

Hei mä löysin tän kauppakassin tässä puussa, saanko mä pitää sen? ai mikä rasti? semmoinen samanlainen kun te kuulemma teette seinään kun nuo lapsukaisenne ovat kunnolla? ai mutta niin te ainakin aina sanotte ja miten niin ei seinään saa piirtää?

on meillä kuitenkin kaikesta huolimatta ollut ihan kivaa noitten ihmistenkin kera ja kaikenlaisia uusia paikkojakin on tullut nähtyä. matkailu kuulemma avartaa ja meistäkin se on kivaa. jopa niin kivaa että joskus jäämme seisoskelemaan ihan vaan auton viereen ja odottamaan että meille kyyti jonnekkin ja heti muuten ei liikuta mihinkään…Oscar on kyllä tulossa kanssa todella hienon näköiseksi Leoksi mutta se vielä ei oikein ymmärrä etttä siihen kuuluu vastuuta ja hyviä tapoja. ei ihmisiä saa retuuttaa hihna rautalankamusiikkia soitellen pitkin jalkakäytäviä. Minähän siis en tee niin, en koskan ole tehnyt. enhän? nyt hiljaa tai mä näykkäsen.

Elämä on ihanaa kun leona tällä tallustaa ja osa aurinkoa palvoa ja nauttia niistä pikku hetkistä kun se täällä niin pimeässä pohjolassa paistaa… kohta on taas niin pimeää ja masentavaa….

Sellainen on maailman meno korson suunnassa ja varmaan teillä muillakin. yhä edelleen meiltä on auton ajo kielletty ja meidät isketään sinne takaboxiin ja onneksi edes sinne. kuitenkaan nuo ei aja sinne minne me käsketään me on jo monta kertaa sanottu että me halutaan moikkaamaan äityleitä mutta ei, on kuulemma mentävä töihin ja kaikkee. mikä teitä ihmisiä riivaa eteks te nauti ollenkaan elämästä, vai on koiran elämä muka helpompaa. kokeile kuule ihan itte elää teidän kanssanne ei oo helppoo ei.

Oscarin naamakin alkaa näyttää isolta (kun katsoo tarpeeksi läheltä)

Mites teillä on syksyä näytellyt? ja veikkan etttä monen teistä pihalla on jo näkynyt tuota ah niin maukasta valkoista mössöä jota myös lumeksi kutsutaan. Meilläkin oli, mut ei oo taas enää. tältä näytti torstai iltana kun HIFK antoi kylmää kyytiä espoolaisille (BLUES) heti matsin jälkeen  saimme jotain töhnää taivaalta (oliko se nyt sitä lunta ) ja heti meitin oli niin ku päästävä pihalle. osku ei kyllä just tehny muuta kuin leikki jänistä, Booiong Boooiing , se loikki ympäriinsä ( ei kyllä ollut mitään täyspäisen koiran hommaa) eikä tajunnut edes tehdä tarpeitaan , mikä nuija. se on vaan lunta Osku, ja sitä tulee taatusti lisää..no kuvaa siitä miten kello 10 meillä täällä:

Hei tää on nyt jotenkin rikki tää piha , mitäs tää nyt sitten taas on?

Keskimäärin tältä näyttää kun Oliverilla syttyy lamppu (elikkäs idea jostain katalasta hahmottuu)

Hei kattokaas mun kuonossa on jäänyt kaukovalot päälle ! Hienoo kun on lunta, meistä ainakin. mutta jaksetaan me vielä sitä hiukan odotella .

Mutta niin on kaikki kiva katoavaista. haihtuu lumi kuin haaveet ja arki alkaa seuraavana aamuna ei ollut kuin muisto. onneksi on viikonloppu ja kuinka ollakkaan kun vaihtoehtona oli siivoominen tai viedä koirat metsään niin arvatkaapa kumpi voitti? no me tietty ja olimmekin taas kerran metsässä tänään ja täällä me ei olla oltukaan aiemmin joten tuoksuja riitti.

Ei ole tämänkään korpikuusenkannon alla mörrimöykyn pesää , ei. ei tässä mitään pesää muutenkaan ole saanut ja mikä se nyt sitten taas onkaan?

Pikku kinaa siitä kuka tähän kuvaan oikeen pääsee ja ekana…ei ehdi kameran tarkennus mukaan kun kavereilla on tuota vauhtia.

Mä voitin tän erän ja muuten toi toinen karvakasa on ihan “perseestä” katso vaikka kuvaa tarkkaan takamukseni tiimoilta, siinä on mun todiste.

ÄÄÄH tuo kävelevä kirppusirkus taas vaan isottelee, luulee titävänsä kuka on mistäkin mä olen kyllä tullut  siitä ihan vierestä, en mistään persauksesta. se on tota nuorison uhoa . vapaa kasvatus ja silleen …

Ota kiinni pömppä masu jos saat eihän tuolla vauhdilla pääse edes kirjastoautonkuski harjoitteliaksi, ja mummot vetää rollattorilla mutkissa ohi.

Tsiigaa mäyräkoira tätä ja yritä pysyy mukana. vauhtia ja vaarrallisia tömistyksiä luvassa kangasmetsässä kun sata kiloa koiran lihaa liikkuu ja vauhdilla.

Suuri palvelus ihmiskunnalle ja pieni kirjurillekin (tänään en siis siivonnut) Huominen onkin sitten toinen juttu. mutta juuri tähän aikaan vuodesta huomisen keleistä ei voi tietää ja ulkoillaan kun pystytään jookos?

Ja kuten niin monasti aiemminkin mitä muuta voi tästä seurata kuin kaksi karvalanka mattoa pitkin lattiaa loppupäiväksi. ja kun ilta tullut on urut soi ja kylä nukkuu (paitsi koirat joilla alkaa tv:n peittävä ohjelma ). sitä ennen kiitos ja palaillaan taas ..

Nyt lupaamme että nopeammin…terkkuja : Arjan laumalle , Tsinkkari ja Rafalskyn laumalle, Isillemme ja niiden laumoile, siskoille ja veikoille, tutuille muuten vaan , ja LUKIJOILLEMME  kiitos !

Hyvää yötä ja talviunta kaikille…. terveisin kaksoset vantaalta . kuin kaksi marjaa mutta karvaiset.

On viimeisen lomapäivän aamu, kaksi kaunista koiraa, isäntä ja pitkospuut. siinä kaikki mitä voi toivoa. vielä laulaa jossain yksittäinen lintu ja tikka koputtaa runkoa tuolla jossain (vai olisiko karhulla fillarissa ketjut huonossa jamassa, ei voi tietää). no ehkä emme olisi tarvinneet niskaamme sitä niin raikasta ukkoskuuroa muuten ihan jees.

vielä on kuitenkin aikaa siihen kun kastumme ja nyt alkaa tuntua siltä että koirilla on jo aavistus minne mennään sillä ensin menee Oscar….

ja heti perään Oliver ja ihan kuin …

olisi kiire jonnekkin. vaikka metsässä meillä pitäisi olla aikaa? eikä aikaakaan kun koirat olivat menneet pari sataa metsiä edelle (kas kun tulla on se suuri juomakuppi) . Mikä on tämä juttu Leonbergistä ja vedestä? ei voi ymmärtää… aiemmat koiramme kun ei todellakaan ole olleet mitään uimareita. Tässä ei ehdi sanoa edes Persialaisshaahien hienoa kotikissaa kun tilanne on jo tämä.

Ei meitä haittaa vaikka sataa vettä, ei ollenkaan me kastutaan muutenkin. ja mikäs siinä antaa heidän kuluttaa energiaa sillä tuosta näyttävät nauttivan täysin siemauksin. lopulta kaikki me kastuimme (koirat järvessa ja isäntä ihan vaan hirveessä kesäkuurossa. autolle oli reilu kilsa ja ihan hirvee hinku puun alle eio ukkosella ollut (vaikkakin on tuolla metsääs puita joihin iskeä mutta meikäläisen tuurilla ….ja koska meillä meni tämä reissu kosteahkoksi nii seuraavan päivän saldo olikin kuivempaa tavaraa. harjouittelimme silloin luoksetulemista ja koirien väsyttämistä paikallisen motocrosmontun suunnalla ja oli hiekkaa ja sitten hiukan lisää hiekkaa ja sit noita kiviä, voi että-

Välillä etsittiin noita kaksilahkeisia ja hyvinhän ne tuntuvat löytyvän vaikka välillä mentiinkin hetkeksi hiukan ohi. mutta sitten ne taas juoksetti meitä niiden välillä.

Vanhakin vielä jaksaa kun syötti vaan on riittävän maukas, tuumaa oliver eikä malta pitää tassuja maassa. kovaa menos sorateillä ihan kuin olis jyväskylän rallipolut siirtyneet vantaalle asti. Mahdotonta menoa… ihan kuin sepi kumpulainen aikoinaan lauloi. ei ole tässäkään kavereilla montaa kiinnekohtaa ( kaksi koiraa, kahdeksan tassua, ja vain yksi on maassa)

hiekkaa , soraa ja pikkukiveä ilmassa ja sitten on taas se aika kun ne täytyy koiranpainolla painaa takaisin maahan. onko pakko jos ei enää jaksa?

ja jos oli puhki isompi sankari niin samaa voi sanoa tästä pikku koirastakin.

Hei mulla on kuono täynnä hiekkaa ja muuta ja sen lisäksi mä en kyllä liiku tuntiin tästä minnekkään.pieni lepo ja taas jaksaa kulkea kuitenkin hiukkasen eteenpäin ainakin paremmille metsästysmaille, ei kun siis makuu mestoille piti sanomani. nyt kelpaa köllötellä kun on sammalata alla ja kanerva tyynynä. onneksi täällä ei ole kännykkää tällä kanervalla vois muuten tulla jonkunkin verran tuhmia viestejä öisin…

Hei mä oon kanerva, Oscar kanerva ja mulla on lupa makoilla, vaikka matkoilla jos siltä tuntuu. Ai no sitten mä oon toi koivu saku , äh eikun Oliver koivu. se suuri Leopallo legenda ja multa irtoo syöttökuninkuus koska vaan , koskas me muuten syödään?

Äläkä kuule käy mulle sillä muuten mun täytyy syödä sut ihan vaan noin niikuin huikopalana ja täsän suuhun kyllä mahtuu katsovaikka ei oo reikiä muitakun tuo karmaisevan musta ja ahnas nielu, hahaaa..

Ja kuten kaikissa tarinoissa niin tässäkin on opetus. siihen liittyy yki niin tylsä kysymmys mukaan. Miksi muuten me ollaan niin usein ulkona peuhaamassa kunkakki kuvatkin on sieltä ? vastaus on niin yksi selitteinen ja helppo kuten olen jo muutaman kerran kertonut korsosta löytyy CSI , ja mietn käy kun ei pääse lenkille? sen voi pari “pientä ” Leonpentua teille visuaalisesti näyttää….

Seuraus ja sen syy…..

Vain ja ainoastaan…

Pelkästään ….

Tästä syystä…

ensin meni tämä ja seuraavana päivänä tuo tuosta penkiltä vierestä. voiko siis joku kertoa voiko koirista tulla kirurgeja? ei tuo enää kaukaa liippaa ja nyt ei enää edes naurata (       ) eihän , hei älkää tirskuko, hei come on nyt vakavalla naamalla ….

Nähdään taas ….

Se on Oscar ja Oliver tässä hei. Siinä sivussa kun teemme näitä mallin hommia nii vietämme vähän lomaa sivussa. tälläkertaa raporttimme aihe on mummola visiittimme. käytimme puolipilvisen lomapäivämme hyöyttömästi ja jätimme metsälenkin väliin ja menimme samoilemaan “mummonmökin” pihaa ja sen lähistöä.

Hei tuus Oliver leikkiin mun kaa…

Se olikin vauhdikasta menoa pitkin poikin pihaa ja lepikkoa. siinä kysyttiin nestetasapainoa ja lämmönkestoa. koko homma imikin mehut näistä meidän kavereistakin kokonaan. sitä ennen kuitenkin ehti yksi vanha mainos mieleen. eli kuten siinä sanottiin….

Aina kun mä maitoo juon, mä muistan…..

…sut ja hetken tuon, kun mulle sanoit näkemiin. lähdit maalta kaupunkiin………..

kerroit että vielä tavataan ,laitat maitoa tulemaaaaaaann…….

Hei AUTS en mä noin huono laulaja voi olla. APUUUVA , Apuuva tuo yrittää näyttää kuinka voin syödä pääni , hei kuuleeko kukaan. no en laula, hyvä on en laula enää..oli miten oli maito on ihan hyvää ja jälkkäriksi vedänkin tuon oliverin safkat. katotaan kuinka turpa sitteen pannaan.

ootas rontti kun mä saan sut kiinni niin näät närhen munat ja niiisssä ei ole paljon kertomista kuten ei sinussakaan kun oliver the great saavuttaa sinut…

Lopulta kaikki hyvin ja rauhallista (veto pois ) ja oliverkin uskaltaa nukkua (toinen silmä auki huom.)

kotona meillä oli pari reporankaaa karvalankamattoa jotka ei paljon enää liikkuneet illalla.Lopuksi vielä pikku vertailu, makuupaikan sijainnisssa noin 7 metriä heittoa mutta aikaa kulunut kuvien välillä vuosi ja puolitoista kuukautta. koira kuitenkin sama, eli kuinka Leonbergi muutuu vuodessa.

Oliver kesä 2009:

Ja Oliver kesä 2010 :

Kuka siis tarvitsee enää suurta muodonmuutosta?

Sellaine päivä meillä ja kun  tapahtuu lisää olette varmasti taas osa viestiketjua. terkkuja tutuille…. heippa!

Tänään tähtipäiväkirjan 20647 päivänä aluksemme laskeutui moikkaamaan karvalaidunplaneetan alkukantaisia asukkeja (koska ne muuten on läheistä sukua meille) eli menimme tapaamaan häntää tai siis hännnän omistajaa eli “häntä” ……

“Hei törppö, osaat lentää tähtienvälistä risteilijää muttet osaa zoomata yhtä kuvaa…”  mistään tästä galaksista ei saa luotettavaa halpatyövoimaa enää nykyisin ja tätä edes virolaiset ei osaa… Lähemmäksi ja sassiin kiitos…

Hei laita nyt edes säälistä lisää sitä zoomia ,perskuta rallaa.. ja vähän äkkiä … kiitos…

No nyt rupee kolmisilmäinen Zorbiootinderkin näkemään mistä on kysymmys. eli kuvassa on vierailumme syy (ja vinkkinä se ei ole oliver vaan ..) Dico ! tuo niin hieno Leonbergin  “pentu” hyvinkäältä. järjestimme siis triplatreffit hyvinkäälle veljesten ja ei niin veljesten (Oscar ) kanssa . ja tokihan veljekset tunsivat vielä toisensa vaikka molemmat kovapäät eivät antaneet toiselle yliotetta alistumisen suhteen. yritystä ja murinaa kyllä oli ja pari pienempää nujakkaakin. keräilimme irtosilmiä ja muita jäseniä pitkin pihaa yhteen oton jälkeen… vitsi , vitsi… nätistihän pojat olivat kokonaisuutena. Jälleen näkemisen riemulla ei ollut (meinasin kirjoittaa olut, ??? miksikähän?) rajaa.. meno oli niin vauhdikasta ettei meinannut taas kuvaajan vauhti riittää. mutta tässä kuitenkin muutama kuva

Moi mä oon oliver, ai sä muistat mut , ja toi toinen karvakasa on Oscar. Se on vähän niin kuin pentu, ja veli mulle, vaikka ei tietenkään samalla tavalla kuin sinä mutta noin vertauskuvallisesti. ai et tunne vai ? no ei se mitään annetaan sen pyörii tossa jaloissa ja hukataan se tonne pellolle sitten myöhemmin jooko? Ja nyt se veljellinen ISOHALI ihan kuten silloin pentuna sovittiin …

Jees just tätä mä tarkoitin. hei varo nyt se tulee … otetaan pikkuriehat tähän väliin… Okey Oscar Ollaan Olevinaan Oikeesti Oudosti Oliver & Oscar… hei kaikki sanat edellisessä lauseessa alkoi oolla. siistii…Ja ei kun menoksi

Hännät ja korvat ilmassa. Kaikk yhes koos Yksin, kaksin, kolin, nelin…Tuu sä sieltä takaa ja yllätäse kun mä harhautan sitä edestä..

Hei Oscar!!! vaikka mä sanoin että tuu sieltä takaa, niin pojat EI tee noin toisille pojille ainkaan suomen puolella Ruotsalaisista liikkuu kyllä villejä huhuja mut niistä mä en tiedä…Hei Oscar ei , mä sanoin kun mä saan parisataa luuta niin mä vien sut kyllä kenneliin niin saat siellä jonkun maksullisen nartun, niin opit mitä sillä vehkeellä tehdään.  lopeta nyt mä sanoin! mutta Oscar sen kun jatkoi ja jatkoi…

Nyt kun me ollaan kahden, katso mua syvälle silmiin ja hei please alistu mulle nyt edes pikkusen…ai ei taas käy no koska sitten ?

Nyt kun teillä on toi juttu kesken niin mä vetäsen ihan vähän tätä tässä samalla viikseen…. Oscar !!! suksi kuuseen ja heti. Ai miten niin kuuseen justhan noi jutteli että nää on haapoja joita tässä kasvaa sinä oi näsäviisas “veljeni”. (hih hii, ehdimpäs jos oon oikeen nopee)

Meillä on kuule vuoden verran kuulumisia vaihdettavana joten piss of tai jotain palataan asiaan helmikuussa tai jotain.. nää on kato aikuisten juttuja. ei pennut ymmärrä (aavistuksen ihmismäistä meininkiä , kirjoittajan huom,).  Mites sulla broidi on mennyt? Ja mennyt oli ihan hienosti, niin hieno nuorimies Oliverin veljestä Dicosta oli tullut. ihan kuten Arjakin kirjoitti. Melkein ovat kuin kaksi marjaa (tai eskoa , miehiä kun ovat) niin näkyy samat geenit kavereilla olevan. Kerrassaan hieno reissu ja kiitos kun saimme käydä kylässä. ja uskokaa tai älkää meillä oli Oscarin takia hiukka monta kertaa nauru herkässä kun se alvariinsa yritti päästä “pukille” ja joskus meni pukki alta niin pökkiminen jatkui pihanurtsilla ihan vaan yksikseen.

Veljekset kuin ilvekset (pienen pieni sävyero mutta muuten)

ja kuten niin monasti muulloinkin tulee sekin hetki päivästä kun pitää lähteä pois, kotia kohti.mutta vielä on aikaa pikku telmintään pihanurmella, mutta mitä hittoa ? eikö tuo Oscar nyt jo lopeta?

Sä et kyllä enää ikinä pääse ihmisten ilmoille. Mitä mahtaa tuo armas leonbergi Dico miettiä? kuinka tässä näin kävi? ja tuo mun korvassa ei taatusti ole pumpulipuikko? Jeesaa nyt veliseni ja vie tuo “panokone” nyt äkkii takas kotiisi ja huh huh sääliks käy sua jos tuo on aina tuollainen..no hyvä , onneksi ei oo mulla menis kyllä hermo. Tuuttehan taas käymään kun tuo oppii käyttäytymään, sitä odotellessa…

Älä käsitä väärin mä vaan en jaksa tulla tän kauemmas saattamaan, nää teidän vierailut kun on rankkoja ja tää nurmikko on niin pehmee, nähdään taas veikkaseni. Moi moi…Ja niin lähti karavaani kohti vantaata pieniruokaisella perhevankkurilla ja kun kotiin päästiiin niin meno oli jokseenkin rauhallisempaa tähän malliin.

Kaksi leonbergiä varrella virran ei kun edessä hellan (väärin taas, edessä jääkaapin) lempipaikallaan ja ihan puhki…ei jaksa nousta ei sitten millään. odotellaan vaan safkan tippumista tässä ihan rauhassa. näin…

nyt on aika lopetalla taasen sillä kello on jo monta ja myös meitä väsyttelee hiukan …

kirjuri kiittää keikasta ja jättää teidät sulattelemaan blogia ja sitä saiko Oscar lopulta palan piparia vai eikö?

tulevaisuus näyttää….