The Oliver & Oscar show….

Eli tarina siitä kuinka ei 300 spartalaista, vaan yksi ainut troijalainen piti puoliaan armaassa kotitietokoneesamme uljaasti riittävän tovin… tuo niin sitkeä (flunssa) virus haittasi meidän elämäämme huolella.

oliver ja Oscar näyttävät visuaalisesti käymäämme taistelua virusta vastaan …

Nyt kuitenkin pieni koirus joka blogistaan huolehtii voi isännän kanssa ottaa terassilla “pappapäärynä” (grandberry) siiderin sillä se uljaastio taistellut troijalainen on historiaa ja maailmanvalloitus voi jatkua.

Tässä välissä onkin ollut melkein kuukausi omistajien tauotonta työssä käyntiäja niin tavalista elämää… (boring)… tylsää… nyt kuitenkin on tullut selvästi jos ei kesä niin ainakin todella hieno kevät ja sehän meille Leonbergeille kelpaa. Ulkoilun määrä on lisääntynyt rutkasti ja ulkona on tosi kivaa kun on lämmintä, metsää ja (huippu) vettä.

Jos ei pääse muuten veteen niin me etsitään sitä tauotta..

Täältä me löydettiin tällainen lammikko jonne kuulemma ei saa mennä ( mutta ei se koske meitä varmaankaan). mutta kun nuo vaan haravoi niin aina löytyy hetki kun me tutkitaan tätä mössöä jota nuo kutsuu sammakon kuduksi (proteiinejä koirille on meidän oma motto). ja jos siinä samalla kastuu hiukan se on vaan plussaa meistä…ja muuten kuplien puhaltelu kounolla vedenalle on kuitenkin yhtä hauskaa kuin aiemminkin.

märkä koira numero uno… Oscar ja tästä ei haravoida. kun keisari makaa niin vuoret kiertää ympäri….

Märkäkoira numero 2, ai miten niin haisee joku kuralammikko. ei siinä niin paljon vettä ollut, no ei ollut katso vaikka itse…

välillä kun maailma ei riitä levitämme omaamme ja tutustumme uusiin juttuihin kuten tähän suunnittelun kukkaseen sipoon perämetsässä, suojatie niin minkä yli? no hiekkatien jolta pääsee varmaan noin neljään taloon..

Kestämme sen kuin herrasmies koirat sillä se on matkalla tuolle ah, niin mainiolle järvelle jolle oliver antoi nimen suuri juomakuppi viime vuonna. matkalla on tietty myös kaikkea hauskaa, kuten …

Kuten metsä polku, tuo kangasmetsän pohja kun on todella mukava tassuttelu alusta…. ja MUTAA  AIVAN IHANAA , MUTAAA….

Eikä ihan vähän mutaa olekkaan, katselkaapa Oliverin etutassuja ja kuinka syvää tuossa onkaan. Ja mikä olikaan Oscarin ratkaisu? no tietysti makaamaan siihen kuinkas muuten leonbergi tuon tekisi? seurauksella että jos koirilla olisi futistreenit ne näyttäisivät sukissa suunnilleen tältä….

Oliver teflonturkki näyttää puolestaan sunnilleen tältä…

Onneksi kaikki mikä matkalla ei ollut mutaa vaan välillä saa jotain puhtaampaa… eli leonbergi joessa (vaikkei iso joki olekkaan niin virta oli kova)..

Ja mitä isot edellä pinet perässä (tietysti)

Osaan minäkin läträä tässä mutta mistä tää oikein tulee tää kaikki vesi…

Kyllä oliver jo tässä vaiheessa sen tiesi mistä se tulee sillä se on käynyt täällä ennenkin ja osasi jo vissiin haistaa missä kohta oltaisiin eli  muutama sata metriä ja ollaan

saavuttu mtsän keskeltä suoraan…

“suuren juomakupin ääreen.OLiveria ei tarvinut yllyttää yhtään vaan ystävämme suuntasi suoraan niin syvälle kuin jalat kantoivat pohjaan asti ja sen jälkeen alettiinkin yllyttää oskaria että tule mukaan ….Oscar ei kuitenkaan ihan varauksetta lähtenyt tähän juttuun mukaan sillä se ei koskaan oollut vielä nähnyt näin paljoa vettä eikä selvästikään ihan ymmärtänyt sitä että mitä sillä tehdään…. ja kaiken lisäksi oli vissiin hiukan viileääkin tuo vesi ainakin tämän kuvan perusteella.

Mä en tonne kyllä mee vaikka tuo höhlä tuossa jo lutraakin eikö se tajuu kuin viileetä tuo on?

Hei, mä oon rakentaja rane ja sillä aikaa kun toi kaitsu tossa rannalla nuuhki niin mä kävin metsällä ja hoidin ton merihirven hengiltä ja tein sen sarvesta tän hienon kynttilänjalan….

No en anna tuu hakeen nmä vien tän tonne jortsuun…

no entä tää , tuu hakee tää sitten. ai mikset tuu ? no tottakai tää on märkää se on vettä sen kuuluukin olla mä tiedän mä oon vanhempi kuin sä….

mitäs himputtia tuo täällä tekee tää on mun kuppi perhana kun nää ei tiedä paikkaansa nää kaksijalkaiset… himputti sentään taidan ravistella sen märäksi. elikkäs näin …

Sorry Oscar, mitäs tulit iholle pentupieni…… kun Oliver linkoo niin silloin kastuu koko metsä. (vanha viidakon sanonta)

ja koska uiminen Oli Oliverista todella nastaa me myös lingottiiin urakalla ja välillä se on oikeesti ihan hauskan näköistä…

eikä siinä vieressä pysy millään kuivana sen tietää nyt myös Oscar…

kuten ihmisdilläkin niin kotia kohti lähdetään välillä niin kosteissa tunnelmissa ja nauttien kevät auringosta, sanon kevät sillä nyt kuitenkin on vasta toukokuu.. kotimatkasta ei olekkaan niin paljon kerrottavaa. välttelimme karikot ( lue mutalammikot) kun jostain syystä suolle tuosuva ja “hiukan” kurainen leonbergi tai kaksi ei ole se mitä autommme haluamme. kotiin saavuttuamme loppu onkin sitten varsin leppoisaa. ruokaa ja lepoa ruokalepoa jne.

koirilla ja muilla joten kertaan seuraavaan ja nyt olemme siis kehissä taas. kiitos kaikille erttä jaksoitte odotaa. ja erikoisd kiitos arjalle siitä ihan pikkuisen huolestuneesta postista. ja ei , koirat eiväyt olleet syöneet sitä perhettä vantaalta (ainakaan vielä)…

Oliver ja Oscar lähettää iltalipaisun kaikille  …   …   …   … hyvää yötä ja huomenta…