niin on aika pikku koiriemme viikko lärpäkkeen.
tää on mun keppi, kuono irti!
meillä on ihan kivaa Oliverin kanssa, olemme pitäneet huolen omaltaosaltamme siitä että meillä siivotaan tarpeeksi ja usein. mikään ei voita kunnon paperin tai pehmon silppuamista (voih taas) ja aina ne siivotaan pois kuin joku automaattí. lisäksi voimme rinta rottingilla sanoa että satasen aurinko lasit maistuu ihan hirveen paljon paremmalle kuin marketista ostetut kympin lärpäkkeet.. oman lisänsä makumaailmaamme on tehnyt myös korvakuumemittari, kamera/kotelo, sweitsin armeijan linkkari, sandaali ja kengät, sekä joukko kaikenlaista sekalaista mitä nyt on kiinni saatu. on kuulunut pari kertaa sellaista manausta että me on Oliverin kanssa naureskeltu kippurassa itsemmme hengiltä kun tyhmeliinit on jättäneet tavaransa ihan silleen meille ihan tyrkylle pöydän perälle. Ja eikö mukaan kukaan ole sanonut että Leonbergit on nokkelia (ja nopeita = fast and furious) . Ihan omaa syytä ei niistä oltu erikseen sanottu mitä ei saa ottaa ja mehän ihan mielellämme teemme koti käyntejä, mitäs muuten teillä olis pöydällä ? ai, saadaanko me tulla kylään?
häh hää nyt mulla onkin isompi….
Tilanteet muuttuu. Aiemmin kaikki on saanut olla rauhassa ja nyt viikossa kaikki se ihanuus on ohi. No kaippa se johtuu Oscarin hampaista ajattelimme kunnes havahduimme todellisuuteen ja eihän Oscar yllä pöydälle (?) eli ihanus nimeltä Oliver on saanut jonkun tartunnan (oi, apuuva !) olisiko jollain jotain lääkettä tuohon yleiseen pahantekoon? Vai tuntuuko oliverista että se on jäänyt jotenkin vähemmälle, ei voi tietää.. no Täytynee tehdä Oliverin kanssa nyt viikonloppuna jotain isojen poikien juttuja (niinpä ja sataa koko viikonlopun) ehkä se sitten taas muistaa että me välitämme tästä perheenjäsennestämmekin tosi paljon. Kuten tietty myös Oscaristakin (sekä tietty myös vaimostani ja kaikista lapsistamme, sekä …. nyt iski dementia kohtaus justiinsa . ai niin ja minusta “iroonisella äänellä”)
MR. Märkä t-paita 2010
muuten elämä sujuu ehkä liiankin tylsillä raiteilla ihan samaa rataa päivästä toiseen . Ulos ja sisään, töihin ja kotiin. Pitänee kasvatta pidemmät karvat ja ruveta koirukseksi niin ei tarvi mennä työhön, mutta teoriassa on aukko , kuka ottaa näin ruman koiran kun ei kelpaa edes eestin löytökoirataloon? No ei surra viimetalven lumia.. eikä minun pärstäni liity mitenkään koiriin eikä niiden blogiin ( huh , teidän onneksenne).
Piti taas olla ulkoilun täyteinen viikonloppu mutta taivaalta sataa nestemäistä “lunta” ja loppua ei näy. ei silleen etteikö koirat pääse siis ulos mutta kyllä tuo pisimmät lenkkihalut karsii kummasti. ei sillä, kyllä minäkin kesäsateesta ossan nauttia mutta en nauti mutaisesta ja korvia myöten märästä Leonbergistä sen enempää kuin kukaan muukaan. Lähtisin kyllä koiran kanssa vaikka kalaan muttei ne osaa onkia, tai en kyllä ole edes kokeillut. Osaiskohan ne? todennäköisesti homma päättyisi siihen kun vapa ja koho olis niin maan pieninä päreinä ettei tarvitsis edes kotiin niitä viedä enää.
Hei käykää ostaan tähän uudet patterit, tää homma ei nyt skulaa…..
Nyt on se aika vuodesta kun koirakaveritkin on lomailemassa ja lenkkikaverit tiukassa. Täytynee pikku koiran karata pihalta päästäkseen taas tutkimaan valtavan suuren maailman uusia ihmeitä tai jotain. nuo kaksilahkeiset ei vaan ihan ole onnesta soikeena kun ne huomaa että otinpa ritolat taas aidan takaa.
no ennen kuin juttu pääsi eetteriin niin viikonloppu hurahti kuin siivillä ja Oliver sai niin kauan kaipaamansa äijäpäivän kaverinsa Rasmuksen kanssa metsässä ja meno olikin sellaista kuin vain isoilla koirilla voi olla kun leikitään. tanner tömisi ja kakkki joulukuusta pienemmät puut saivat antaa tilaa kun kaksikko pisti menemään . kaunista katseltavaa on tuokin isojen kauniiden koirien kirmaus sessio.
Muuten maailma laahaa kuin ennenkin , mukavaa seurailla muiden sisarustenkin seikkailua Belunan blogissa, silllä sen lisäksi että meillä on kivaa täällä me muistamme kyllä muut veljet ja siskot, niin isoista kuin pienistä poikueista ja toivotamme niille niin kuin isille ja äipille terkkuja myös.
palaamme
Ompa kiva kun teilläkin on tavallista koiranelämää. Jospa niissä hommissa on ollut osallisena myös Oskari kun on saanut tilaisuuden? Niinhän meilläkin kävi, että koira haistoi ja poika (Harry) söi. Nääs kun aina oli suklaat hävinneet piiloista.
Moikka !!
on teillä ollut taas paljon ” hauskaa ” tekemistä kaverit
milloin me nähtäisiin taas ?? pannaan noi ihmiset soittelemaan toisilleen niin päästäisiin treffeille
t. Tzinkkari ja Rafalsky !!
Onkohan koiran tehtävä opettaa ihmistä huolehtimaan omista tavaroistaan ettei tarvi pienen koiran sitä tehdä. Bianca pääsee ainakin pöydälle ihan kevyesti, Viikon vaihteen saalis: Minun puhelimeni laturi (toinen kappale), seiskalehti (kuka sitä nyt kaipaisikaan), roskapussi (kuka käski jättää oven pieleen), minun t-paitani (aukot viilentää kun helteet tulee), minun kenkäni (ihan kivat ilman nauhojakin). Luulen että koirillamme on jokin geeni mikä saa tämän kaiken aikaan (ei se ainakaan Lotalta ole periytynyt, terkkuja vaan iskä Enzolle (vitsi). Belunalaiset toivottavat hauskoja kesähtkiä.
Banjo pääsee myös pöydälle ja pojan CV on pidempi kuin emäntänsä, tosin sisältää ihan erilaisia ansioita. Mutta onhan se ihan kivaa esim. palata kotiin, kun lattiat on ruusun terälehtiä täynnä (harmi, että ne ruusut oli puisia ja jalanpohjat sitten täynnä lastuja, mutta ajatushan on tärkein!). Näiden kanssa pysyy mieli virkeänä – koskaan ei tiedä, mitä tulee eteen ja aina kuvittelee, että nyt ei ainakaan löydy mitään mistään, niin yllättäviä juttuja on silti tapahtunut. Ja jos ei muuta, niin ajetaan täysillä iskää päin, saadaan varvasmurtuma eikä tarvii mennä pentukouluun opettelemaan käyttäytymistä… Hyvää kesää ja pitkää pinnaa!