The Oliver & Oscar show….

On vierinyt tovi siitä kun olemme ollet blogia päivittämässä, anteeksi sitä. meille on vaan niin ollut kiirus sillon kun kaksilahkeiset on olleet kotona. on oltu ulkona, metsässä,aukealla,kankaalla, pihalla ja vaikka missä. viikkoa enne juhannusta meillä oli kokontumisajo kaveriemme kanssa kalliolenkillä.

Viimeksi kun käytiin tässä täällä oli vettä, nyt se on pöllitty tai jotain….

mukana olimme me ja kaverimme

Oscar ja Oliver (jos nyt jollekkin ei vielä ole selvinnyt tämä pikku seikka)…ja

sekä Tsinkkari ja Rafalsky…

Nain oli pikkumetsä ihan täynnä koiraa ja taas oli hirmuhauskaa kunhan ensin oli selvitetty kuka liidaa tätä jenggiä… no se on ihan tavallista … kaunis, lämmin päivä , ystävät ja metsä koiralle riittää ne. eikö riitäkin?

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten juhannus ja juhannukseen kuuluu aurinko, metsä ja eväät (koirille täytyy saada nuotio makkaraa..) Opimme myös sen mikä on ahti….vai oliko se ahven….

Ahti….ei kun taitaakin olla oliver joka tekee ahvenenpesässä istumisen suomen ennätystä…

Tai ainakin opimme mitä on ahvenet. aika nopeita ja maistuu oudolle ehkä hiukan piikkinen sivumaku. muuten ihan kivoja leluja. miksi ne asuu tuolla vedessä? eikö kukaan ole kertonut että niiden sohva kastuu aika pahasti ja pikkusen on vaikee keittää aamukahvia.

Tässä kulkee raja siinä kuinka syvälle Osacar haluaa tulla. Thats it….

meni tunti ja toinenkin (kolmas ja neljäs) ja kun lähdön aika koitti kysymmys oli vain että,

Eihän me vielä lähdetä? eihän? Tää vesi kun on niin kivaa.. ollaan vielä tunti joohan?

Mutta kuten niin monasti meille muillekin lähtö tuli ja metsä jäi järvineen kullattuihin muistoihin juhannuksena jolloin vettä riitti ja yksikään koira ei hukkunut alkoholin vaikutuksen alaisena. meni yksi työntäyteinen viikko ja ja tuli viikonloppu ja sunnuntaiksi oli luvassa extrahupia sillä meille oli varattu yllätys ja sen yllätyksen nimi oli Beluna….matka kohti alkulähteitä alkoi (taas) aikaisin aaamulla nokka kohti Lietoa.  mikä muuten on zoolandia me olisimme niin mielellämme käyneet siellä jos nuo huhut pitävät paikkaansa. kun Pääsimme perille olikin Arja jo odottelemassa meitä Harryn kanssa pihalla, ja voih heti kamera kädessä… Me ei olla filmitähtiä ihan tavallisia loistavia Leonbergejä vaan-meistä on jo jälkipolville hirvee määrä kuvia varmaan konta se arjan mainitsema puolimiljoooooooonaa.

Häjyt Vantaalta tuloo… pitäkää naisistanne kiinni …….pahat pojat pääkaupunkiseudulta saivat ihan uuden vaihteen päälle pitkän automatkan jälkeen siinä lentää risut ja hevoskastanjan siemenet.

Eli siis mitä se oikein meinaa ? no sitä että me ollaan poikia ja teillä on vaan tyttöjä, eli luonto se poikaparan ahdinkoon ajaa.. ja aina teidän naisten kanssa, kuinkas muuten. toki me äitejämme kunnioitamme älkää käsittäkö väärin mutta kun täällä on niin monta muuta mutru suuta. Ensin kiusallaankin Oliver kävi kiusaamassa tarhassa olevia belunalaisia ihan vaan sipsuttelemalla tarhan ohi (hitaasti) ja riittävän monta kertaa ja jos ne ei huomannneet aina voi haukahtaa niin saamme polemiikkia aikaiseksi.

Tähän juttuuun on koira haudattuna. ihan varmasti on ei nuo muuten meitä olis tänne tuoneet..meillekin tällainen oma amme tai kilpikonna mikä se nyt sitten on , tai molemmille oikeastaan ihan oma eiks niin?.ai miten niin nuo muut koirat..ai meet vai ? ja mitäs minä sillä aikaa teen ? hei Oliver ? hei venttaa vähän … Oliver…..Oliver….Mutta oliver oli jo mennyt sillä sillä taisi olla henkilökohtainen intressi eräääseen tiettyyn asiaan. tarhassa olleet juoksuiset tyttäret ei kiinnostaneet mutta…

Hei Milana mulla ois yks pikku juttu…

Anna mä kuiskaan sen sulle, jooko?……

Anna nyt vaan yks pikku juttu. nosta korvaa niin kuiskaan sen sulle, ok no mä kerron….

sä oot niin ihana….Ai miten niin väärä pää? ai niinpäs onkin. no voihan pojat vähän erehtyä kun ne ei tiedä tytöjen korvan sijaintia, voihan?

Outo juttu mutta melkein olisi voinut luulla että Oliver herra olisi ollut jotenkin ihastunut Milana neitiin, voi olla että erehdyn mutta jotain sähköä siinä oli…ja Oliverhan ei tyttöjen perässä tosiaankaan juokse…

Olen aika varma asiasta ei juokse …..

ei todellakaan juokse, eihän?????

ei oo ennekään juossut ei kai se nytkään?

huh no kai se on uskottava juoksee se. No Milana on hieno neiti ja osaa pitää huolen itsestään…se että ymmärtääkö tyhmät pojat kerralla tai edes kahdellatoista onkin sitten toinen juttu.

onneksi leikkin osallistui lopulta monta muutakin karvanaamaa. välillä sorruttiin maaston haasteisiin

Liekkö liukumiina vai muutenko liukas pohja kun meinaa mennä hiukan nurin koko kööri. koko tuon nelisen tuntia Oliverin duracellit kesti. ei hetkeäkään paikallaan kommentti tuli varmaan todistettua belunan poppoolle myös. ei sillä sillä hauskaa varmasti oli kaikilla osapuolilla. ja meno oli sen mukaista.kameratkin räpsyivät kuin oscar gaalassa konsanaan ja arja olikin sitten nopeampi blogin päivittäjä.

kuvassa kolme koiraa ja vain yksi irtopää….

Karvasolmu à la Leonbergit…

Äippä höykyttää siskoa ja oliver tahtoo mukaan, tää on kivaa…

“Heippa mä oon oliver ja sä babe oot mun …. oothan?” vekkulia meininkiä tuo koirien tuohu näin ihmissilmin vaikka painotus olikin Oliverin vahtimisella ehti Oscar pitää ihan omaa kivaa sisko Biancan kanssa ja Pilven joka ilmeisesti on ainut koira jonka tiedän jolla on puolipäivää tassut taivasta kohti.

Kuten niin monesti ihmistenkin maailmassa. tässä kohtaa oliverille koittaa todellisuus ja sen on saatava tietää muutama fakta elämästä…

Kuule Oliver tiedän että tuolla jossain on vielä joskus joku ihan vaan oliveria varten ja siinä ei auta tuo anova katse, olet todella söpö poika mutta …hellyyttä on oliverin siis odotettava vielä. syytä siis selventää pääkoppaa ja mennä kylmään suihkuun ei kun kylpyyn se kun poistaa liian innokkuuden tehokkaasti.

eikä muutenkaan viilentä kylpy haittaa … mitä noi huutaa? ai märkä koira ja auto? äh meni jo ja lupaan olla hiljaa autossa en valita yhtään vaikka oon märkä.

Kummalla meistä on pitempi kieli? taas on tehty blogia kieliposkella ja hiukan arveluttavalla maulla mutta kiitos Arja ja lauma kun saimme vierailla luonanne ja kuluttaa lämmintä päivää kaverien kanssa ja tavata noita aina niin mukavia karvaisia kamujamme isoimmasta pienimpään, niin pilvi tämä tarkoittaa myös sinua. kivaa oli ja täyttyy ottaa uusiksi…

vielä yks läksiäishali Milanalle ja koti matkalle, ai niin mutta mehän tässä mennäänkin, no kuitenkin hali hali….

maailama on täynnä ihmeellisä asioita ja vaikka kaikki oli jo nähty niin vielä on aikaa yhteen outoon kuvaan jonka voisi otsikoida näin:

kuka kuvan koirista söi sen hehkulampun?

outo kuva, todella outo. ottaen huomioon ettei sitä käsitelty mitenkään… ei osaa selittää… ehkä toisilla vain on se sisäinen valo..

kuitenkin matkamme vei vielä yhteen paikkaan kotimatkalla ja siellä oli ihan oma riehumisensa ja nyt olemme viissampia sillä tiedämme etttä oliverin akku kestää lataamatta n. kahdeksan tuntia sitten on veto pois. totaalisen pois. ihan kuin ihmisetkin puolilitraa kirkasta ja kaksi grillimakkaraa myöhemmin sammuttiin  nurmikolle.

näin naatti oltiin ja kieltämättä jotain yhteistä porukalla helsingin puistoissa ja tällä kuvalla( vain takki puuttuu) , ja eikun laturi seinään ja taas mennään kohti uusia seikkailuja ja ennen kuin ollaan seuraavissa seikkailuissa ehditään vielä kastua kokonaan pihalla. kiitos sille joka keksi sadettimen.

ja nyt näkemään märkiä unia kaikki. Oliver ja oscar kuittaa ja mennee yöpuulle ….

kauniita unia kaikille ja nähdään taas….

Heippa….. ystävät….. ja vieraat

yks lammas , kaks lammasta, kolme lammasta ,neljääääh lammmaasttsaa , viiisssssssssssszzzzzzzz………..

niin on aika pikku koiriemme viikko lärpäkkeen.

tää on mun keppi, kuono irti!

meillä on ihan kivaa Oliverin kanssa, olemme pitäneet huolen omaltaosaltamme siitä että meillä siivotaan tarpeeksi ja usein. mikään ei voita kunnon paperin tai pehmon silppuamista (voih taas) ja aina ne siivotaan pois kuin joku automaattí. lisäksi voimme rinta rottingilla sanoa että satasen aurinko lasit maistuu ihan hirveen paljon paremmalle kuin marketista ostetut kympin lärpäkkeet.. oman lisänsä makumaailmaamme on tehnyt myös korvakuumemittari, kamera/kotelo, sweitsin armeijan linkkari, sandaali ja kengät, sekä joukko kaikenlaista sekalaista mitä nyt on kiinni saatu. on kuulunut pari kertaa sellaista manausta että me on Oliverin kanssa naureskeltu kippurassa itsemmme hengiltä kun tyhmeliinit on jättäneet tavaransa ihan silleen meille ihan tyrkylle pöydän perälle. Ja eikö mukaan kukaan ole sanonut että Leonbergit on nokkelia (ja nopeita = fast and furious) . Ihan omaa syytä ei niistä oltu erikseen sanottu mitä ei saa ottaa ja mehän ihan mielellämme teemme koti käyntejä, mitäs muuten teillä olis pöydällä ? ai, saadaanko me tulla kylään?

häh hää nyt mulla onkin isompi….

Tilanteet muuttuu. Aiemmin kaikki on saanut olla rauhassa ja nyt viikossa kaikki se ihanuus on ohi. No kaippa se johtuu Oscarin hampaista ajattelimme kunnes havahduimme todellisuuteen ja eihän Oscar yllä pöydälle (?) eli ihanus nimeltä Oliver on saanut jonkun tartunnan (oi, apuuva !) olisiko jollain jotain lääkettä tuohon yleiseen pahantekoon? Vai tuntuuko oliverista että se on jäänyt jotenkin vähemmälle, ei voi tietää.. no Täytynee tehdä Oliverin kanssa nyt viikonloppuna jotain isojen poikien juttuja (niinpä ja sataa koko viikonlopun) ehkä se sitten taas muistaa että me välitämme tästä perheenjäsennestämmekin tosi paljon. Kuten tietty myös Oscaristakin (sekä tietty myös vaimostani ja kaikista lapsistamme, sekä …. nyt iski dementia kohtaus justiinsa . ai niin ja minusta “iroonisella äänellä”)

MR. Märkä t-paita 2010

muuten elämä sujuu ehkä liiankin tylsillä raiteilla ihan samaa rataa päivästä toiseen . Ulos ja sisään, töihin ja kotiin. Pitänee kasvatta pidemmät karvat ja ruveta koirukseksi niin ei tarvi mennä työhön, mutta teoriassa on aukko , kuka ottaa näin ruman koiran kun  ei kelpaa edes eestin löytökoirataloon? No ei surra viimetalven lumia.. eikä minun pärstäni liity mitenkään koiriin eikä niiden blogiin ( huh , teidän onneksenne).

Piti taas olla ulkoilun täyteinen viikonloppu mutta taivaalta sataa nestemäistä “lunta” ja loppua ei näy. ei silleen etteikö koirat pääse siis ulos mutta kyllä tuo pisimmät lenkkihalut karsii kummasti. ei sillä, kyllä minäkin kesäsateesta ossan nauttia mutta en nauti mutaisesta ja korvia myöten märästä Leonbergistä sen enempää kuin kukaan muukaan. Lähtisin kyllä koiran kanssa vaikka kalaan muttei ne osaa onkia, tai en kyllä ole edes kokeillut. Osaiskohan ne? todennäköisesti homma päättyisi siihen kun vapa ja koho olis niin maan pieninä päreinä ettei tarvitsis edes kotiin niitä viedä enää.

Hei käykää ostaan tähän uudet patterit, tää homma ei nyt skulaa…..

Nyt on se aika vuodesta kun koirakaveritkin on lomailemassa ja lenkkikaverit tiukassa. Täytynee pikku koiran karata pihalta päästäkseen taas tutkimaan valtavan suuren maailman uusia ihmeitä tai jotain. nuo kaksilahkeiset ei vaan ihan  ole onnesta soikeena kun ne huomaa että otinpa ritolat taas aidan takaa.

no ennen kuin juttu pääsi eetteriin niin viikonloppu hurahti kuin siivillä ja Oliver sai niin kauan kaipaamansa äijäpäivän kaverinsa Rasmuksen kanssa metsässä ja meno olikin sellaista kuin vain isoilla koirilla voi olla kun leikitään. tanner tömisi ja kakkki joulukuusta pienemmät puut saivat antaa tilaa kun kaksikko pisti menemään . kaunista katseltavaa on  tuokin isojen kauniiden koirien kirmaus sessio.

Muuten maailma laahaa kuin ennenkin , mukavaa seurailla muiden sisarustenkin seikkailua Belunan blogissa, silllä sen lisäksi että meillä on kivaa täällä me muistamme kyllä muut veljet ja siskot, niin isoista kuin pienistä poikueista ja toivotamme niille niin kuin isille ja äipille terkkuja myös.

palaamme

Hei taas kaikille olen Oliver ja olen leonbergi. siitä on niin kauan kun viimeksi kirjoittelimme että varmaan pieni kertaus juonen käänteistä olisi paikallaan. minulla on nykyään myös veikka sen nimi on Osacar. se on nasta jannu kun se vielä tajuaisi että minä olen se kingi ja hän vaan varajäsen. Ei vaisinkaan olen tosi onsku että minua on muistettu tälläisella pienellä riiviöllä (ei tosin enää niin pienellä, olenko minäkin kasvanut noin nopeasti?). no meillä on ollut (lue: noilla ihmisillä on ollut) niin kiire. valittavat että saisi kuulemma vatsahaavan helpommallakin. mikä on vatsahaava? onko se niin kuin iso naarmu ja kuka sen oikein tekee? no kaikesta huolimatta meillä on oikeesti ollut hauskaa Osacarin kanssa, Osku yrittää opetella siistiksi sisällä ja minä naureskelen vieressä. Oskusta on hienoa matkia ihmisisä ja ihan varmasti hienoin juttu mitä se tekee on tuo seisaaltaan pissaaminen. mennään vaan seisomaan sohvaa tai terassituolia vasten ja annetaan sitten lorottaa tuolin alle. odottakoon vaan kun Oscarista tulee pitempi ja sen pikkuveikka ei enää olekkaan tuolin alapuolella. Hymyilyttää jo valmiiksi..

kahden liikkuvan koiran saaminen samaan kuvaan ? kaikki yrittäneet tietävät jne….

No uloskin on päästy ja aika ajoin myös metsään ja se ON huippujuttu se. metsä kun on minun suosikkini yhä ja Osacrkin pitää siitä. minun naamastani kuulemma näkee sen kuinka paljon nautin metsästä ja se ei minua haittaa, näkyköön vaan on se niin hieno paikka ja bonusta on jos sieltä löyttyy myös vettä. ja kuin omistajamme tietäisivät sen sillä usein me menemmekin sellaiseen paikkaan jossa on myös vettä. (aina he tosin eivät tienneet että sitä löytyy sieltäkin)

Pienistä metsistä löytyy pienempiä lammikoita ja isoista isompia. lisäksi metsistä löytyy kaikenlaista kivaa jota koiranne ei välttämättä oikein ymmärrä. kuten minulle jää tämä saunavihta juttu hiukan auki, on tää kyllä kivan tuntuista mutta että siellä saunassa? jos siellä olisi tarkoitus olla oksia niin eikö siellä silloin kasvaisi puu? Ja mitä sille pulle tehtäisiin talvella? vai siitäkö tulee termi puusauna?

tääs sauna vihta tuntuu tälleeen ihan mukavalle mutta niin kuin läiskyttää sillä kuumassa selkää?

Olemme vierailleet useissa metsissä ja aina niistä löytyy jotai uusia hajuja ja keppejä niistä siis on hyvät metsät tehty. tästäkin metsästä löytyi kolme karvapalloa samaan kuvaan yhdellä kerta…

Kaikki taas tietty samalla linjalla ettei niitä vain voisi erottaa toisistaan.

Tässä niistä se isoin eli Oliver hienosti  sivuprofiililla höystettynä, ja tässä taas Oscar….

Tuo pieni pallopää jonka pääkarvat ovat sillä mallilla etteä muutama afro-suomalainen voisi olla kateellinen. Ja näkyypä tuolla taustalla Jessicakin vaikkei kuvissa välitäkkään olla. ja kun päivä on ohi niin tasme myllätään metsä vain vaihtuu ja tuoksut…

silloin kun pääse ei oikeeseen metsään niin silloin telmitään pihalla sekin voi näin kevätkesästä olla tosi hienoo ja mukavaa. Oliverin mieli tekisi jo istutushommiin kun tuo pikkulapio on niin mukava. Ja yritäppä saada se pois niin meno on tälläista…

Oliver ja pikkulapio 50 Kmh….. jahtaajaa ei vielä näy kuvassa….

Osacarkin yritti auttaa siinä että saataisiin Jessican lapio takaisin mutta niin ikään Oscar oli liian hidas myöskin. ja kuin kiusallaan kun jahtaus loppui niin tultiin ilkkumaan että mulla on tää vieläkin hei! malliin.

ja kun taas joku innostuu niin innostuu myös Oliver ja meno sen kun nousee korkeammalle tasolle. ja senkin oliver taitaa kuin leikiten. Pois alta Teräsmies ja bätmän sekä savolaisten oma vituiksmän, tässä tulee aito superkoira ilmaa halkoen eli Superdog….

välillä kuitenkin täytyy hiukan levätä ja

ja sitten arvatkaapa mitä sen jälkeen odotellaan ? Noikin anovat katseet johtuvat siitä että meille oli ostettu pikku grillikylkeä ( eli pikku ribbs) se on ihan mahtavaa herkkua muuten. pikku possun raat kylkipalat vois olla kaksikon ruoka suosikkien top viitosessa. ja kuvastakin melkein näkee kuinka kuola valuu ja uikutus sen mukaista. Salaatista viis nyt on liha päivä.

ja kun päivä on ohi niin me kännät…. ei kun nukutaan vaikka seuraavaan seikkailuun asti. Eilen taas kävi niin että kun koirat vähiten odottivat niin heti koulujen  päättäreiden jälkeen menimme….

Mentiin päiväretkelle tuonne “juomakuppi metsään ja kun vakiopaikkanne oli varattu niin mentiin sitten seuraavalle kalliolle jossa meno yltyi taas tälläiseksi.

Metsäpolku ja Oliver tietääkin jo minne ollaan menossa, siinä ei ihmiset pysy perässä. Oscarkin on hiukan jäljessä vauhdissa ja sitä täytyy hiukan odotella välillä. sitten löytyi sellaine suo tyyppinen kosteikko ja se jos mikä oli niin kuin hauskaa siinä mentiinkin koko rahalla ainakin sellainen viiden minuutin lits läts sessio ja sen jälkeen polulle. Meillä muilla oli todella hauskaa kun se kosteikko loikahteli ja sammaleet lenteli kun oliver niminen katastrofi pyyhki kerta toisensa jälkeen pitkin ja poikin ja Oscar yritti pysytellä perässä mutta kun tuo maa perä upotti pikku tassujen alla ja vauhti ei vielä ollut niin kovaa kuin veikalla. sen kun olis saanut videolle siinä olisi ollut ainesta hauskoihin kotivideoihin. sen jälkeen palaiskin polulle kosteahko karvapallo nimeltä oliver puoli märkä tiskirätti.

Mennään nyt enää tää kallio ja sitten ollan melkein perillä.

mutta oliver mä oon vasta niin pieni enkä noin nopee…

Ai miten makee fiilis kun raikas vesi virtaa viileänä tassujen ja anturoiden välistä ,tähän vois melkein jäädä päiväksi. kuten ehkä tarkkaavaisimmat huomaavatkin Oliverin ilmeestä. vielä kuitenkin sata metriä ja sitten ollaankin kuin …..

Titanic, äärimmäinen Titanic, aina miehen öh. eikun koiran vertainen ja minä olin Titanic…..sääntö yksi: ensin uidaan ja kastutaan kunnolla.

Sääntö kaksi: kaikki jotka eivät halua itse kastua täytyy kastella ekana ja huolella…niin ja jos sanotaan ei , niin se oikeesti tarkottaa että kyllä kiitos…

Muista kuitenkin että eväsleipiä ei pidä ihmisiltäkään kastella silloin tulee lähtö kotiin niin kovin nopeasti. mutta muuten nää ihmiset on niin kiva kastella.

Ja koska oliver pitää hyvää huolta muiden kastumisesta niin  veikkanpa että Osacar haluaa tähän kuvatekstin : kiitti Oliver….

näitä järvenranta kuvia on ihan tusina kaupalla ja koska blogilla on mittaa jo nyt niin laitetaanpa tähän stoppi nille ja laitetaaan myöhemmin lisää sillä suomen suven on vaika luottaa, varmasti kuin syksy niin tulee myös niitä sateisia päiviä jotka kaikista suomalaisista tuntuu niin harmaille. Kaiken kaikiaan toivomme että koirilla on hauskaa kanssamme meillä asinakin on niiden kanssa. Ei siis ole myynnissä eikä misssään hoitokodissa. ei nyt. eikä ikinä…

nyt siis vauhdilla kohti uusia seikkailuja… ja nauttikaa elämästänne ja sen pienistä iloista kuten turkin täyshoidosta omassa pienessä paikassa auringon alla. mekin nautimme ja palaamme taas asiaan…

Treveisin Oliver ja Oscar sekä lauma nyt jo kuivuneita avustajia……

heippa….

Iso pikku koira Oliver tänään on varmaan syytä juhlaan, ei siksi että sataa taas vettä (tylsää) vaan sen takia että sinulla on niin hieno nimi ja tänään on nimipäiväsi. lakeilijat tietää..

veljekset kuin  ilvekset tai ainakin jotenkin karvaiset…

Viikko on mennyt varsin rauhallisesti ja hissuksen jollei näitä “pikku” keppostelijoita lasketa. on herätty ulkoilemaan puoli neljältä (vaikkei sitten ollutkaan hätä) ja leikitty aamu viideltä (vaikka olis ollut kiva nukkuakin) .on oltu vilkkaita ja uteliaita, on todellakin. mutta niin kai heidän kuuluukin.Osacar kasvaa silmissä ja Oliver ei varmaan jää kakkoseksi tuossa kasvussakaan. Jännää katsella kuinka noista kaveruksista tulee varmaan vielä oikea kaksikko, sen kaikissa muissa paitsi seksuaalisissa merkityksissä. jos jotain on tehtävä niin tehdään sitten yhdessä. jos keli salliii niin taas mennään metsään tai järveen viikonloppuna ja varmaan saadaan jotain kommelluksen tynkääkin aikaiseksi ennen kuin viikonloppu on ohi.

terveisin Oliver ja Oscar….

Eli tarina siitä kuinka ei 300 spartalaista, vaan yksi ainut troijalainen piti puoliaan armaassa kotitietokoneesamme uljaasti riittävän tovin… tuo niin sitkeä (flunssa) virus haittasi meidän elämäämme huolella.

oliver ja Oscar näyttävät visuaalisesti käymäämme taistelua virusta vastaan …

Nyt kuitenkin pieni koirus joka blogistaan huolehtii voi isännän kanssa ottaa terassilla “pappapäärynä” (grandberry) siiderin sillä se uljaastio taistellut troijalainen on historiaa ja maailmanvalloitus voi jatkua.

Tässä välissä onkin ollut melkein kuukausi omistajien tauotonta työssä käyntiäja niin tavalista elämää… (boring)… tylsää… nyt kuitenkin on tullut selvästi jos ei kesä niin ainakin todella hieno kevät ja sehän meille Leonbergeille kelpaa. Ulkoilun määrä on lisääntynyt rutkasti ja ulkona on tosi kivaa kun on lämmintä, metsää ja (huippu) vettä.

Jos ei pääse muuten veteen niin me etsitään sitä tauotta..

Täältä me löydettiin tällainen lammikko jonne kuulemma ei saa mennä ( mutta ei se koske meitä varmaankaan). mutta kun nuo vaan haravoi niin aina löytyy hetki kun me tutkitaan tätä mössöä jota nuo kutsuu sammakon kuduksi (proteiinejä koirille on meidän oma motto). ja jos siinä samalla kastuu hiukan se on vaan plussaa meistä…ja muuten kuplien puhaltelu kounolla vedenalle on kuitenkin yhtä hauskaa kuin aiemminkin.

märkä koira numero uno… Oscar ja tästä ei haravoida. kun keisari makaa niin vuoret kiertää ympäri….

Märkäkoira numero 2, ai miten niin haisee joku kuralammikko. ei siinä niin paljon vettä ollut, no ei ollut katso vaikka itse…

välillä kun maailma ei riitä levitämme omaamme ja tutustumme uusiin juttuihin kuten tähän suunnittelun kukkaseen sipoon perämetsässä, suojatie niin minkä yli? no hiekkatien jolta pääsee varmaan noin neljään taloon..

Kestämme sen kuin herrasmies koirat sillä se on matkalla tuolle ah, niin mainiolle järvelle jolle oliver antoi nimen suuri juomakuppi viime vuonna. matkalla on tietty myös kaikkea hauskaa, kuten …

Kuten metsä polku, tuo kangasmetsän pohja kun on todella mukava tassuttelu alusta…. ja MUTAA  AIVAN IHANAA , MUTAAA….

Eikä ihan vähän mutaa olekkaan, katselkaapa Oliverin etutassuja ja kuinka syvää tuossa onkaan. Ja mikä olikaan Oscarin ratkaisu? no tietysti makaamaan siihen kuinkas muuten leonbergi tuon tekisi? seurauksella että jos koirilla olisi futistreenit ne näyttäisivät sukissa suunnilleen tältä….

Oliver teflonturkki näyttää puolestaan sunnilleen tältä…

Onneksi kaikki mikä matkalla ei ollut mutaa vaan välillä saa jotain puhtaampaa… eli leonbergi joessa (vaikkei iso joki olekkaan niin virta oli kova)..

Ja mitä isot edellä pinet perässä (tietysti)

Osaan minäkin läträä tässä mutta mistä tää oikein tulee tää kaikki vesi…

Kyllä oliver jo tässä vaiheessa sen tiesi mistä se tulee sillä se on käynyt täällä ennenkin ja osasi jo vissiin haistaa missä kohta oltaisiin eli  muutama sata metriä ja ollaan

saavuttu mtsän keskeltä suoraan…

“suuren juomakupin ääreen.OLiveria ei tarvinut yllyttää yhtään vaan ystävämme suuntasi suoraan niin syvälle kuin jalat kantoivat pohjaan asti ja sen jälkeen alettiinkin yllyttää oskaria että tule mukaan ….Oscar ei kuitenkaan ihan varauksetta lähtenyt tähän juttuun mukaan sillä se ei koskaan oollut vielä nähnyt näin paljoa vettä eikä selvästikään ihan ymmärtänyt sitä että mitä sillä tehdään…. ja kaiken lisäksi oli vissiin hiukan viileääkin tuo vesi ainakin tämän kuvan perusteella.

Mä en tonne kyllä mee vaikka tuo höhlä tuossa jo lutraakin eikö se tajuu kuin viileetä tuo on?

Hei, mä oon rakentaja rane ja sillä aikaa kun toi kaitsu tossa rannalla nuuhki niin mä kävin metsällä ja hoidin ton merihirven hengiltä ja tein sen sarvesta tän hienon kynttilänjalan….

No en anna tuu hakeen nmä vien tän tonne jortsuun…

no entä tää , tuu hakee tää sitten. ai mikset tuu ? no tottakai tää on märkää se on vettä sen kuuluukin olla mä tiedän mä oon vanhempi kuin sä….

mitäs himputtia tuo täällä tekee tää on mun kuppi perhana kun nää ei tiedä paikkaansa nää kaksijalkaiset… himputti sentään taidan ravistella sen märäksi. elikkäs näin …

Sorry Oscar, mitäs tulit iholle pentupieni…… kun Oliver linkoo niin silloin kastuu koko metsä. (vanha viidakon sanonta)

ja koska uiminen Oli Oliverista todella nastaa me myös lingottiiin urakalla ja välillä se on oikeesti ihan hauskan näköistä…

eikä siinä vieressä pysy millään kuivana sen tietää nyt myös Oscar…

kuten ihmisdilläkin niin kotia kohti lähdetään välillä niin kosteissa tunnelmissa ja nauttien kevät auringosta, sanon kevät sillä nyt kuitenkin on vasta toukokuu.. kotimatkasta ei olekkaan niin paljon kerrottavaa. välttelimme karikot ( lue mutalammikot) kun jostain syystä suolle tuosuva ja “hiukan” kurainen leonbergi tai kaksi ei ole se mitä autommme haluamme. kotiin saavuttuamme loppu onkin sitten varsin leppoisaa. ruokaa ja lepoa ruokalepoa jne.

koirilla ja muilla joten kertaan seuraavaan ja nyt olemme siis kehissä taas. kiitos kaikille erttä jaksoitte odotaa. ja erikoisd kiitos arjalle siitä ihan pikkuisen huolestuneesta postista. ja ei , koirat eiväyt olleet syöneet sitä perhettä vantaalta (ainakaan vielä)…

Oliver ja Oscar lähettää iltalipaisun kaikille  …   …   …   … hyvää yötä ja huomenta…

Vappuna tapahtuneen raan ja väkivaltaisen teon jälkeen on CSI Korso siirtänyt entisen ja uuden jutun tutkinnan CSITikkurilan harteille. Jo tässäkin blogissa aiemmin mainitun lehmän väkivaltaisen poismenon ja tämän jutun välillä on niin paljon yhtäläisyyksiä että niitä epäillään saman tekijän tai tekijöiden tekosiksi. Tällä kertaa joutui viaton ulko S. Ohvatyyny tämän väkivallanteon kohteksi ja hän menehtyi välittömästi tekijän silmittömän väkivallan alla. Paikalle tulleet rikostutkijat eivät olleet nähneet moista uhrilla mässäilyä sitten Tammikuun edellisen tapahtuman.

Näistä rikospaikalta otetuista aidoista rikostutkintakuvista voi todeta etti uhriin jäänyt juuri mitään sisuskaluja jäljelle.

Osa siitä kauheasta tapahtumasta välittyy heti oven avaamisen jälkeen kun silvottuja paloja on kaikkialla…ainoat paikalla olijat, joutomiehet eivät omien sanojensa mukkaan nähneet mitään. Nämä Mauriksi ja Lareksi esittäytyneet henkilöt eivät tutkijoiden useista yrityksistä huolimatta pystyneet todistamaan henkilöllisyyttään sillä “ei nyt just oo paperit mukana”.  Kuitenkin näistä kuvista käy selvästi ilmi että he ovat ollet niin lähellä tapahtumia ettei ole uskottavaa ettei heillä ole mitään informaatiota liittyen tapahtumiinn. Kuvat puhukoon puolestaan.

Kuvassa “Mauri” vakio pläntillään…. ja alla Lare taas omallaan..

Kuvassa etualalla uhrinkoti rottinki tuoli ja taustalla näkyvät uhrin maaliset jäännökset. Pahoittelen jos kuva iaheuttaa herkimmille reaktioita.  Teon raakutta lisää se että tekijät ovat täysin piittaamatta yrittäneet “jemmata” uhrin paslasia kaikkiin rakoihin ja piiloihin joita vaan löysivät. katso alla oleva kuva rikospaikalta.

Tutkijoilla on mm. yllä olevan kuvan perusteella syytä olettaa että kyseiset “herrat” liittyvät jollain tavalla rikokseen sillä kuvassa näkyy mm. pala uhria silminnäkijän suussa.  Palaamme tähän (kin) rikokseen myöhemmin kun tutkijat saavat palat koottua tappahtumien kulusta. siihen asti Poliisi pyytää yleisön vihjeitä numeroon 555-karvatkateissa.

Lisäksi CSI-tutkijat ja poliisin piirtäjä tekivät tuntumerkkien perusteella tekijästä “skitsin” joka on alla jos olette siis nähneet tätä Merinorsun nenällä varustettua karvaista mieshenkilöä joka puhuu murtaen suomea, ottakaa yhteyttä tutkijoihin .

Poliisin piirtäjän hahmotelma tekijästä…

Palaamme tiedotustilaisuudella kun tietoja ilmenee… ( never, ever again)…..

CSI kiittää tiedoistanne…     

Kirjurilla on ollut kiireitä, laittaa meidät karvakuonot miettimään pitäisikö antaa kenkää( joku ihmisten termi? me kun ei anneta kenkiä muille hyvä jos itse silloin tällöin saadaan pureskella).  olemme olleet Oliverin, tuon maan mainion vitsiveikon kanssa hyvinkin vauhdikasta tällä viikolla. meillä oli muuten joku lääkärikin torstaina ja se sanoi että me ollaan ihan hienossa kunnossa,(olis kysynyt meiltä me olisi voitu kertoa tuo sille puhelimessakin) mutta piti hakea meille jotain piikkejä? Sitten sillä oli jokin sellainen iso keltainen laite ja kun se laittoi sen minun tai Oliverin niskan taakse , niin se alkoi piipittämään. onko meillä siis patterit lopussa Oliverin kanssa?  No se täti laittoi minulle piikin mutta, hahaa Oliver saikin kaksi, se sai jonkun raivotauti rokotteenkin ja minulla ei ole tuota raivotautia onneksi, joten en tarvinnut sellaista. Ei kyllä minusta Oliverillakaan ole ihan raivotautia vaikka joskus se vauhtiveikko onkin.  Ja toisinaan se osaa kyllä olla todella r-a-i-v-o-s-t-u-t-t-a-v-a.

Valitettavasti meitsin koko äly ei mahtunut kuvaan mutta tässä siis Oscar, ja mun kaverit Varpu poikineen (siis varpu ja sen pojat)

Oliverkin halusi leikkiä lääräriä ja tässä se poistaakin kaivamalla jonkun munuaiskiveä, ne kun kuulemma voi olla hirmu isojakin ennen kuin ne oireillee pahasti. Mikä sitten onkaan tuo munuainen…kuullostaa kuitenkin siltä että senkin voisi nälkäänsä syödä jos olisi tarpeeksi nälkä. meinaan että jos kuvassa on munuaiskivi, niin ei voi olla ihan pieni se munuainenkaan, eihän ?

Dr. Oliver House ja kriittinen operaatio jaksossa kuinka pahaksi vaivat voikaan yltyä?

Dr.Oliver raportoi:

No ei tuo ihan noin mene kuin kolleegani tuossa raportoi. Tuo Oscar olisi saanut “pain in ass-rokotteen” jos sellaista olsi ollut vaan edes tarjolla, se kun yrittää tosi usein olla minä, tai jostain syytä ainakin tehdä kaiken just niinkuin minä.Sille olisi tarpeen ollut pieni piikki perseeseen itselleenkin. Tai siis niskaanhan nuo näyttää nuo piikit laittavan mutta kuitenkin.

Mieti nyt vaikka tätä kuvaa. Kaveri rynnii kesken kaiken mun kainaloon ja rupee hokeen etten oo taaskaan käyttänyt rexonaa. Mitä hittoa kuka tässä nyt jotain rexonaa käyttää koiran kainalossa? Ei kyllä ole kaverilla ihan  kaikki asiat vielä l0ksahtanut paikoilleen mikä on koirien juttu ja mikä noiden kaksilahkeisten. Sitten koko ajan ollaan kertomassa kuinka mun pitäsisi antaa luut ja muut sille kun ne on parempia kuin se samanlainen jonka se just sai kanssa. Vielä jonain päivänä mä opetan sille mikä on Oliverin ja mikä sen. Me käytiin metsässä taas tänään välillä mentiin ihan omia polkuja, minä oikeelle.

Ja Oscar taas vasemmalle…

mutta lopputuloksella että kohta oltiin taas haistelemassa samaa puskaa. no eipä se kai haittaa onhan minulla nyt kuitenkin Oscar niminen kaveri joka saa omat tekemiseni tuntumaan niin pieniltä, niin pieniltä.

No sen lisäksi että käytiin lääkärissä niin on ollut joku Vappu? Ei kuitenkaan näy meidän arjessa tai ehkä nuo siksi otti sen yhden siiderin. Tuoksui kuitenkin niin pahalle että minä en todellakaan halua siihen kajota. Mutta mekin saatiin possunkorvia juhlan kunniaaksi. Ja odotten sitä kun taas huomenna päästään jonnekin metsään lenkille jos keli sallii. Tänään taas kamera kävi vähän väliä metsässsä vaikka kuinka yritimme mennä puiden taakse piiloon. Ja kaippa ne kuitenkin sai muutaman hyvänkin kuvan. Minua tuo valokuvaaminen ei niin hirveesti kiinnosta kun metsälenkit on kortilla niin silloin tämä poika mene eikä meinaa, heti kun vaan talutushihnan raskas taakka putoaa. Silloin  saa kuvaaja juosta perässä jos kuvat mielii tai muuten ehditään puun taakse turvan ja kuvaajan pasmat sekoaa.

Oliver, Oscar ja Olli (niminen puu siis)…..

Aina muutaman kymmennen kuvan jälkeen joku onnistuukin ja tässä taas oliver kukkulalla onnistuneen piilosleikin jälkeen…

ja tässä taas fazerin sininen on saanut jonkun pystin ja sen käyttö tarkoitus on ehkä jäänyt hiukan hämärän peittoon. Eli oscar ja “merkkipaalu”…

Kun pääsimme kotiinn niin lepäilimme hiukan pahimpia väsymyksiä pois ja sitten voimmekin alkaa hirveän iltahulinan. Nuo kaksilahkeiset suunnistivat taas tuonne ihan mielettömän kuumaan huoneeseen(sauna?) ja meidänkin olisi niin hirveesti tehnyt mieli päästä sinne mutta kun kävimme niin siellä oli kauheen kuuma. miten te ihmiset oikein meette tonne vapaaehtoisesti? no odottelimme kuitekin oven toisella puolella jos vaikka vielä joskus rohkeus riittää…

Ei me sinne nyt sitten kuitenkaan menty enää mutta tuo suihku onkin sitten eri juttu. Loistavan viisas ihminen joka sen on keksinyt , kutittaa ihanasti kieltä kun vettä tulee tuolla tavalla pikku noroina. Se on minusta hurjan kivaa ja joskus minut pitää oikein työntää pois suihkusta kun en millääm malttaisi lähteä muuten. Huippukeksintö en voi muuta sanoa. (tai siis en sano muutenkaan että muu , se kun on noiden lehmien hommaa) Ai niin yksi päivä tuli muuten lenkillä vastaan todella iso koira, vaikka se kuulemma on joku hevonen niin minusta se kuitenkin oli jotenkin ihan koiran näköinen mutta hirmu iso, vaikka en minäkään ihan pieni ole. Ehkä se sitten oli joku hevonen  kun sen puheesta ei saanut mitään selvää, tosi outo murre tai jotain.

Terkkuja kaikille ja hyvää yötä, korjaamme naputus virheet tekstistä myöhemmin ….

Heippa ja wuf….

Nyt ollaan siinä pisteessä pienoisen koiramme kanssa että ollaan saavutettu sohvanvaltaajantaso. Oscar tuo pikkuinen piikkihampainen lihansyöjäpetomme (hieno sanahirviö jos joku vielä pelaa hirsipuuta automatkoilla) pääsee itse sohvalle. Mikään ei siis kohta ole enää pyhää.( sunnuntaitkin on pilattu kauppojen aukiololla). Toisaalta on ihan mukava seurata kun kaveri oli itsekin kummissaan että mitä nyt tapahtui ja pää kallellaan katseli meitä hämillään sohvan selkänojan yli, ja kuinka ollakaan yritti sitten ,voimiensa tunnossa kun on , yli siitä selkänojasta. Olisi saattanut tulla itku pitkästä ilosta kun olis mätkähdetty kahdeksankymmentä sentti lattialle kuono laminaattia viistäen.

Muten elämä jatkuu kuten jo aiemmin on mainittu, “isoveikkaa” jatkuvasti härnäten. Olemme myös huomanneet koirissamme pikkuisen kemistin vikaa sillä ne ovat alkaneet kloonaamaan itseää, tai monistaman kuinka vaan. meillä on sellaisia pikkukoiria jotka ovat ihan isojen värisiä mutta vain parin kolmen sentin mittaisia, mutta ihan yhtä karvaisia, ihan joka paikassa koko taloudessamme.( koirukset nääs leikkiessään kiskovat ilmeisesti hampaillaan pieniä karvatuppoja toisistaan) Onneksi ne tupot eivät juokse pitkin  taloa karkuun mutta saa niitä silti imurin kanssa metsästää aika tiuhaan. Lisäksi ne vasta ovatkin kovaa porukkaa lisääntymään, ensin on nurkassa yksi, tunnin päästä kaksi, vartin päästä kuusitoista ja huomennna 1121. Siinä olisi parillekin lisääntymistutkijalle työsarkaa vuosiksi eteenpäin.

Me olemme puolestamme tutkiskelleet kaikkea muuta Oscarin kanssa, mutta antaa sen kertoa ihan itse kuulumisistaan:

Morjentez , Ma olla tumma ja tulinen Oscar.Ma puhu houno suomi mina niin pieni.

Minulle ei ole kerrottu läheskään kaikista kivoista jutuista mitään ja kun kerran kuulin (luonnetestaaja luuli kertovansa vain kasvattajalle muttei tainnut ressukka huomata että muuan koira kuunteli tarkkaan nuo jutut myös, täytyihän minun että tiedän sitten koska tämä poika kaipaa kallon kutistajaa) Mutta koska minun piti olla utelias niin minähän olen kyllä. Olen tutkinut jo miten paljon sohvan käsinojaan mahtuu täytettä, (mietin että miten se sinne on oikein pakattu kun sen toppauksen sieltä pois repii, niin ei ainakaan sitä saa kukaan noista kaksilahkeisista (Oliver opetti termin) takaisin. Olen myös maistellut kaikenlaista mm. pihalla noita puskia ja pakko sanoa että oma suosikkini on tuo sireenipuska,  ja ehkä sitten tuo mustaviinimarja, siinä on niin jännä maku, tai ehkä kuitenkin tuo jasmin….hmmmmm paha sanoa ihan tarkkaan. Ruohoa on myös kiva repiä ja pureskella, Oliver näytti senkin minulle, ja sitten se kuulemma kivaa onkin kun ruoho on vihreää (?) Mikä on vihreä tekeekö se meille jotain ja pitääkö sille haukkua? Joo niin mä myös haukun. Joku on sanonut ettei Leonbergit hauku, mutta minä voin haukkua sen pystyyn, ehkä jopa nurin jos se ei heti usko. Lisäksi tiedän jo mikä on pallo, se on sellinen iso lötkö joka menee maassa lujaa jos sitä yrittää ottaa kinni.  Vähän niin kuin tuo isännän massu, mutten kuitenkaan usko että se pyörisi maassa niin hirveen hienosti kun sillä on nuo jalat ja kädet pikkasen tiellä. Miksi te “ihmiset” muuten liikutte vain kahdella tassulla? ai siksi että nuo ylemmät heiluu aina niin paljon? ettei se muistuttais juuri etenemistä jos nekin olisi maata vasten? ehkä se muistuttaisi sitä ihme palloa joka venkoo joka suuntaan ilman päämäärää. Olen myös oppinut nukkumaan yöllä jo aikalailla koko yön läpi. eikä se nukkuminen se ongelma olekkaan, vaan se kun täällä on niin maan vähän noita pissipaikkoja täällä sisällä, mutta koska olen hirmu reipas olen keksinyt ihan itse vaikka kuinka monta uutta paikkaa jossa voin käydä. onkin kivaa seurata kun nuo juoksevat perässä ja etsivät aina että missä nyt on uusi järvi. Suomi kuitenkin on tuhansien järvien maa ja minä autan tekemään pari tuhatta lisää. Jotain sen suuntaista valituksen tynkää onkin jo nähty tässä meidän (Oliverin ja minun vaikka noista kaksilahkeisista oliskin kiva omia tämä. he kuitenkin ovat vain kirjureita.) blogissamme.

Olen myös tutustunut muutamaan uuteen kaveriin. Osa niistä on lapsia, kivoja mutta välillä niin kova äänisiä. Ja tuolla pentuleikkikoulussa (ei siellä kyllä opetettu leikkimään yhtään, mutta minä osaankin jo ihan itse) noihin joilla on karvoja kuten minulla. Siellä oli mm. yksi kahvinruskea (kahvi on kuulemma hyvää, mutta se haisee kyllä aika kamalalle) ja pörröinen, joku epsanjalainen (mikä on rotu?)ja sen kanssa kuulemma yritin “bylsiä” (mitä se oikein tarkottaa? nuo ei kerro ja nyt ei Oliverkaan tiennyt) kokoajan ja nuo ihmiset vaan nauroivat että onpa aktiivinen, no olen olen, mutta mitä se tarkoittaa. Kertokaa nyt … siis ei se aktiivinen, sen tiedän se tarkoittaa että meikä laittaa hanaa koneeseen, mutta se bylsimisjuttu.

Lopuksi ihmettelen taas yhtä pikku juttua. Miksi teillä ihmisillä on näissä kopeissa(taloissa) nää seinät niin kaukana toisistaan? tännehän jää ihan hirveesti tyhjää sisälle eikö olis mukavampaa kun ne olis lähempänä toisiaan? meillä koirilla on kuitenkin paremmin. Olen nähnyt kuvia jostain kopeista ja niissä on ajateltu enemmän noita juttuja. Ruoka on ihan sängyn tai peiton vieressä ja ulos on matkaa n. viisi askelta.  kyllä teillä ihmisillä on tehty tuo niin vaikeeksi. Ensin te ihmiset heräätte ja tallustatte jonnekin vessaa, (eikö saa piissiä lattialle?) ja sitten taas tallustellaan puolitaloa keittiöön, ja järki tääs asiassa on? mutta varmasti keksin vielä monta asiaa jotka teillä ihmisillä on hassusti matkan varrella. Mutta palataan niihin myöhemmin. Nyt täytyy lopetella, palaillaan taas kun keritään ….

KrÄäääzTzzzRÄts…     PAHOITTELEMME HÄIRIÖTÄ KANSAINVÄLISESSÄ LUKUYHTEYDESSÄ……..        palaamme mahdollisimman pian…

Tänä iltana meille esiintyy Oliver van den Laak ja hän esittelee meille maailmanuutuuden, laitteen joka joka taloudesta pitää löytyä jos aikoo pitää itseään modernina ja ajantasalla olevana kotitaloutena. ja nyt hyvät naiset ja herrat saanko esitellä Pissmaster 2010.

ai minäkö joku pissimestari? hei älkää viitsikö minä teen ihan parhaani….

No eihän me sinua kiusata tietenkään mitä nyt vähän muistutetaan. Eli kaikki hyvin Vantaalla ja harjoittelemme tosissaan. mutta kun Oscar on niin nopee..tai me vaan niin onnettoman hitaita välillä.

Viikonloppuna kävimme viemässä tuoksu terveiset ystäviemme Tzinkkarin ja Rafalskyn ulkoilu metsään joten ehkä vielä näemmekin siellä muutenkin. Taas tuli muutama perinne lausahdus mieleen kun näitä kuvia lajittelin kuten ehkä tämä:

Joka kuuseen kurkottaa….

se katajaan kapsahtaa… eikä siinä mitään ihan hienoja puita molemmat…

taas kun pääsimme metsään oli tuntemamme kaverin vauhti sitä luokkaa ettei edes nopealla valotuksella saa tarkkaa kuvaa kun mennään vasemmalle ja sitten heti kierteellä oikeelle ja tuskin pissille pysähtyy…

menoa ei tunnuhaitaavan se ettei Oscar ihan vielä pysy perässä. mutta mikä ettei sillä onhan kevät sitä aikaa kun kaikki tuntuu tapahtuvan niin nopeasti ,niin nopeasti. Oscar otti taas hiukan lungimmin ja marssi pitkin kalliota rauhallisesti nenä maata viistäen ja ihmetteli noita tuoksuja, niitä on yhä niin hirveän paljon pikku koiran mielestä.. tässä Oscar tutustuu lähemmin siihen kuinka mukavaa onkin marssia pitkin metsäpolkua kun siinä on sammalta.

Ja vaikkei silloin paistanut aurinko vaan oli pitemminkin siperian tuoksuinen tuuli niin meillä meni pitkä tovi enne poislähtöä ja parasta näin ulkoiluttajan  mielestä on että Oscar harhautti riittävästi Oliverin ajatuksia ettei se huomannut tässä puolen hehtaarin metsässä sitä hehtaarin vesilammikkoa ja saimme koirat kuivana autoon(vesi ja Leonbergit nääs..) Välillä mentiin ihan kylkimyyryä ja oltiin taas niin hyviä kavereita että joskus ihmetyttää tuo kaverin kylkeen tökkimisriitti jota kumpikin osaa tarpeen niin vaatiessa harrastaa.

taas tultiin kotiin, syötiin ja levättiin ja pissittiin (niin kuin koiran elämään kai kuulukin, mutta on tuo ystävämme varsinainen pissi kone välillä) Onneksi ulos ei ole pitkä matka. ja meistä alkaa tulla tosi hyviä lukemaan elekieltä.

nyt kuitenkin toivotan taas kaikille hyvää yötä ja painumme nukkumaan koko lauma.. heipsan taas…

Kuva arvoitus, etsi kuvasta karvainen puu??

oikein, se on se vihree…..

On se kyllä jännää miten täysin uudet yksilöt hitsaantuvat yhteen muuten paitsi älyllisesti. (tästä meitä kyllä varoiteltiin) mutta niin kauan kun kyseessä on autonpesusienten sisältö tutkimus tai lehden jakaminen pienempiin juttu kokonaisuuksiin, niin antaa mennä vaan. välillä on kuitenkin hiukan jopa hymyilyttänyt kun omistajan sukka ei olekaan sidostesukka ja molemmille jää oma puolisko tai kun kundit on yrittäneet selvitellä että mitä rintsikoilla oikein tehdään tai muuta vastaavaa.

Me ollaan nykyään melkein bestikset ja me tehdään kaikki yhdessä (paitsi syyllinen on Oliverin mielestä aina Oscar, niin no kun tuo yllytti…)

niin se vaan on  että näin keväällä tuntee kirjoittajakin itsensä niin väsyneeksi kun ulkona on pimeää ja sataa vettä. jää blogikin päivittämättä helposti. mutta kun aurinko saa vuoron ja mieli tekee metsään niin ei omistajaa pidättele edes pari “pientä” koiraa vaan silloin läks.  ja eihän siinä mitään kaikkea kivaa voi metsässä tapahtua ja tehdä. eli autoon ja menoksi…

Viime viikon sunnuntaina näimme Oscarin ensimmäisen perhosen ja homma meni taas mutkikkaaksi kun sille piti yrittää selvittää mikä on sitruuna…

Liksäksi viime viikolla Oliver sai luvan ottaa kepin mukaan kun oltiin lähdössä takaisin mutta suuruudenhullu ystävämme oli hiukan eri mieltä kepin koosta kuin lauman muut jäsenet sillä seurauksella ettei ihan tätä saatukaan mukaan. (Ei mahtunut edes kuvaan kokonaan)

mutta palataan tähän taas aavistuksen märkään viikkoon ja siihen kuinka me kaikki odotimme että tuo kesäinen ystävämme aurinko antaa meille kauan kaipaamaamme valoa ja lämpöä ulkoilukeleihin asti,

Tässä mallia miten kovasti meillä odotellaan kelien parantumista, tai sitten kyseessä on Oliverin 12kk.  kuva (Oliver on se jolla ei ole paitaa..)

ja nyt sitä saatiinkin. suuntana siis taas tuo havuntuoksuinen osin vielä valkoiseen vaippaan verhottu tutkimaton erämaa nimeltä metsä. Oscar on ihan innoissaan kun pääsemme autoon ja Oliverkin tietää mitä on luvassa. Valitettavasti Oliverin metsälenkit isojen kaverien kanssa ovat hiukan jääneet viime aikoina mutta korjaantunee tuokin varmasti taas kohta puoliin.  Kun perille päästään on Oliver kuin sille olisi annettu viikon piristeet kymmenessä sekunnissa kun talutushihna irtoaa niin kuvaaja ei ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin voi saada sitä tähtäimeen kuin ihan vahingossa.

kuvaajan ennakointi ei taas ollut ihan kohdallaan mutta vauhtia kuvasta ei puutu.

Oscar aloittaa aina hiukan rauhallisemmin tuon etenemisen mutta sille kaikki nuo hajut ja muut on vielä niin uusia. Niihin toki täytyy suhtautua niin suurella kunnioituksella kuin tilanne vaatii. Ja mikäs kiire meillä on edetään hitaasti ja ihan rauhassa.

Meni minuutti jos toinenkin ja tilanne alkoi rauhoittua ja ei ollut nyt perhosta ihmeteltävänä. Sen sijaan ihmeteltiin näitä tuoksuja, mistä ne kaikki oikein tulee ja kuka ne tekee? eihän nekään voi ilmestyä tyhjästä eihän? Kuinka kummassa voi näin monta olla sekaisin samassa paikassa ja on tässä mennyt joku toinen koirakin kyllä joskus…

Vanha viidakon sanonta: Kun mustanaamio tulee on metsänkin paras rauhoittua….

Aina silloin tällöin onnistuu auriko ja koira olemaan samassa paikassa hetken yhdessä ja silloin siitä syntyy erittäin keväisiä kuvaterveisiä Tässä ensin Oliver :

ja ei ole pekkaa pahempi myöskään laumamme kuopus jo niin kokenut linssilude Oscarkaan:

taas meni tunti varsin vauhdikkaasti ja kuviakin tuli taas monta kymmentä niistä valitseminen on välillä aika turhauttavaa, sillä niin meillä kuin kaikilla muillakin kun aina on se maailman paras yksilö. tänään me nuuhkittiin, väännettiin tassua oksista, etsittiin isäntää kun se oli kiivennyt isolle kivelle eikä meinannut löytyä ja vaikka mitä kivaa. Jatkossa kuitenkin on pahempaa luvassa kun täytyy hiuka alkaa kouluttelemaan näitä muuten niin ihania yksilöitämme. Oliverilta kun hukkui hankeen lähes kaikki se mikä oli vielä muistissa. (no ei onneksi ihan kaikki, vaikka se selvästi on sisäistänyt että nyt voi venyttää rajoja pikkuisen )

Jos jotain positiivistä haluatte kulla niin meillä on kädet ja sormet huomattavasti vähemmän syötyjä kuin Oliverin kanssa vuosi sitten(aivan vahingoitta ei ole selvitty nytkään isännän töissä kuultiin mm. kommentti : mikä sun nenään ja leukaan on tullut ? ai niin teillä on se uusi koiran pentu, onks kivaa?). Sen sijaan Oscar on ihan uudella tavalla kiinnostunut kaikesta mitä voisi maistaa, monta sellaista asiaa jotka ei lainkaan kiinnostaneet Oliveria on saanut pienen pienet hampaanjälket kylkeensä. Onneksi metsästä ei oksat lopu ja niitä onkin kiva nakertaa niin pikku koiran,

kuin ehkä jossain määrin suuruudenhullun (kuten jo aiemmin totesin tässä oksa asiassa) isomman sankarinkin.

Älä kuule tuijota ollenkaan tää risu on varattu jo, tää on mun, senkin kameratollo….

Välillä on pakko hiukan avittaa armaita lauman jäseniä pääsemään tavoitteeseensa kuten nyt tässä kuvassa Oscar halusi olla jylhäkallion aito leijonakuningas

Ylväs, rauhallinen ja niin ylpeä…..

Kuten niin monasti aiemminkin välillä pitää ottaa rauhallisesti ja lepäillä hiukan enne kuin pakkaamme auton taas suuntana kotipiha ja ah niin rakas ruokakuppi. sillä välillä pitää pienten koirien syödä että ne jaksaa kasvaa isoiksi niin ettei ihan joka tuulenvire  heittele niitä tiensivuun, sillä leijan lennätys on ihan erirotuisten koirien omistajien harrastus.

Kotona taas ja kun vatsa on täytetty ja muutenkin rauhallista niin me ollaan taas niin parhaita kavereita…

tai sitten ….

ei olla ihan miltä sattuu tuntumaan just nyt…..

kiitos taas seurastanne ja palaamme astiaan kun lentoliikenne jatkuu..

(ai miten se blogiimme liittyy? no ei sitten mitenkään mutta sitä on kiva syyttää jos menee taas päivä kaksi ennen seuraavaa kirjoitusta) sen lisäksi on muotia olla muistamatta mm. kuka pilkkoi sen autonpesusienen, minä se en ainakkan ollut kuulin koko tapauksesta vasta kun se oli tapahtunut. kukaan, ja painotan ei kukaan lähettänyt minulle muistiota asiasta ennen eikä jälkeen 2007 vaaleja. enkä myöskään ole kenellekkään lobannut mitään emmekä ole pyytäneet ketään lobbaamaan meidän nimissämme. tai emme ainakaan muista…

Heippa